Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Keskeltä, pylväiden välistä, jätetään keskikäytävä avoimeksi pääalttariin ja kuoriin saakka, josta munkit juhlakulussa tulevat; veli Knuuti kirkonkirja muassaan; Arkkipiispa hopealla huoliteltu sauva kädessä. Se mies, jok' aimo vaimon saa, Ei kaipaa kultaa, hopeaa; Ah, vaimo laivaa kalliimp' on Ja tuottaa onnen talohon.
Näin olj tuskin vanhus vaikeroinnut, Kun jo tyttärensä ääni kuului, Ja hän lausui, vasta paikkaan tullut: "Armas olj hän mulle, sydämensä Sydäntäni vasten sykkiessä, Kalliimpaa ei ollut maailmassa, Mutta kahta vertaa armahampi, On tuo jalo kylmänä nyt mulle kylmää maata vasten sortununna. Kalliimp' elämää on, näin mä, lempi, Tämän kuolo viel' on kallihimpi."
Kultaa, tyttöni, kultaa sulta mä kaipaan, Rikkaudetta ja aarteitt' en tule aikaan. Kultaa täytesi! ulkokulta ei kelpaa, Ontto jos sisus on tai täynn' iki velkaa. Onkin, tyttöni kalliimp' onpi kuin kulta, Verrakseen minä halp' olen tuhka ja multa. Vaan ken köyhä on, rikkautt' etsivi silloin, Rikkaall' ei rikas tarpeeseen ole milloin. Oi, jalot aattehet, Tähtyet taivahan!
Käten' ottaen hän lausui: "Hjalmar, Mulle miks' yhä rakkaamp' oot? Aikaiseen Oihonnan jo olit kulta, Sinun olin ennenku sinut näin. Miks' ei jäänyt lempen' semmoiseksi! Silloin salata rohkenin Mit' en sulle voinut ma ilmi antaa, Kun sun ylpeyttäsi pelkäsin. Onnen tunsin ja tuo onni mulle Hjalmariakin kalliimp' ol'; Isäksein Morannalia mä kutsuin, Hänen tyttäreksehen luulit mun.
Totellen kansaa kiellän totuutta, Totuutta totellen taas kansaa kaadan. Keveempi sokeus kuin näkö on, Jos vaaraa väistyä on mahdoton; Keveempi olla itse uhrina Kuin joukon tuskaa nähden kitua, Mut avuks' ei voi kättä ojentaa. EGLON. Hän jotain päättää, urhot, huomatkaa! ZUUR. Et vastaa, aamun mies? BILEAM. En poistukaa! Totuuden voitto kalliimp' on kuin kansan.
Nyt kulkeva ritari rauhaton, joka ulapat laski ja korvet kulki, ja elämän aatetta etsinyt on, koti valmis kun on, kuka tiensä nyt sulki sen luo, joka henkeä kalliimp' on hälle ja joka on aurinko etsijälle?
Vapahtaja syntynyt on! Oi, mi sana suur' on tuo! Oi, min riemun, lohdutuksen synkkään sieluhun se luo! Vapahtaja! Mikä nimi ihanampi, kalliimp' on! Mikä nimi valoa niin eloon luo ja kuolohon! Vapahtaja syntynyt on! Vapahtaja sun ja mun, Vapahtaja, joka sielun, köyhän, kurjan, vaivatun, Vapahtaja vallast' yön ja synnin sekä kuoleman, Vapahtaja kaiken kansan, kurjimman myös kulkijan!
Lyhyt hetkikin Nyt kalliimp' on kuin vuosi muuten! TOINEN MUNKKI. Kerro Tok' ensin meille, miltä taholta On meidän pispaa etsiminen? Tuolta! Vaan ei. Ei sieltä! Hänen tavanneet Te olisitte, jospa sinnepäin Hän oisi tullut. Hän johonkuhun kylään seisahtui Jonk' ohits'. sitä tietämättä, kuljin. TOINEN MUNKKI. Tään kertomasi kohta ilmoitan. Sen jälkeen viipymättä matkahan!
AARON. Hän emäntäni on, tää minä itse, Mun oman nuoruuteni voiman leima; Tää mulle kalliimp' on kuin koko mailma, Ja tätä koko mailmaa vastaan suojaan, Tai Rooma saa sen vielä verin maksaa. DEMETRIUS. Tää ikihäpeäks on äidillemme. CHIRON. Tuost' äpärästä häntä ilkkuu Rooma. HOITAJA. Vihoissaan hänet surmaa keisari. CHIRON. Punastun, herjaansa kun aattelenkin.
Hällepä vastasi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Deifobos, sinä ain' olit veljist' armahin mulle, joita on vaalinut helmassaan Hekabe Priamolle; kahtapa kalliimp' oot sydämelleni nyt sinä vielä, kun minut nähtyäs uskalsit mun tähteni tänne muurien suojast' astua, muut kun jäi sisäpuolle."
Päivän Sana
Muut Etsivät