United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"'Paavi on ennen koettanut sitä menetystä, mutta ei ole havainnut sen täydellisesti vastaavan tarkoitukseensa kumminkaan Englannissa, oli muistutus, jonka minä rohkenin tehdä. "'Niin kyllä, Ewelyn, sanoi isäsetäni miettiväisesti. 'Mokomat raivon ilmaukset ovat niinkuin taudit: niillä on aikansa, jonka jälkeen ne taas lakkaavat.
Tapahtui kerta, kun hän suvaitsi puhutella minua leikkitanterella, että minä rohkenin huomauttaa, kuinka joku asia taikka ihminen minä en muista nyt, mikä oli jonkun asian tai ihmisen kaltainen Peregrine Pickle'ssä. Hän ei puhunut mitään sillä kertaa; mutta kun illalla menin levolle, kysyi hän minulta, oliko minulla sitä kirjaa.
Ajat, rouvani, ovat vaarallisia, ja nuot metodistat näyttävät pesiintyneen myöskin tänne. Mutta tässä tapauksessa ilmi-antaja varmaankin on erhettynyt." "Kenties, äitini," minä rohkenin virkahtaa, "ilmiantaja on joku semmoinen, joka ei itse kuulu kirkkoon.
Olisin mielelläni kuullut tuosta miehestä jotain selvitystä ja kysellyt kuka hän oli; en vain arvannut keltä kysyisin, sillä pelkäsin melkein enemmän herrain palvelijoita kuin palvelijain herroja. Lopulta rohkenin kysyä muutamalta nuorelta mieheltä, joka ei näyttänyt minusta varsin niin arvokkaalta kuin nuo toiset ja joka useinkin oli seisonut yksikseen.
Tuossapa ikkunan all' ikä-tuomi se tuoksuen kukkii, ylvänä, ett' ei tarhassa puut' ole toista sen laista; äsken juur toki näin, miten pulskain lehtien alla toukkia liikkui, tuskin vain kukan rohkenin taittaa. Niin taloss' iäkkään myös, vaikk' uhkea, suuri se olkoon, Ikävyys piileksii, valon arka, ja tuskat ja vaivat väijyy loistehen alla ja saastuttaa elon onnen.
"Jos olisi Annikki parka tuona kesäisenä kisailu-yönä niinkuin muutkin tyttöset roponsa heittänyt halkeamaan, niin ei olisi hän koskaan näin onnettomaksi joutunut." Minä rohkenin väittää, että jos Annikki heti sulhollensa suoraan olisi kertonut sormuksen laidan, niin ei olisi onnettomuus häntä saavuttanut.
"Ei vieläkään mitään tietoa Johnista", sanoi Naomi. "Kaikissa sanomalehdissä löytyy kuulutus. Minä olin aivan varma, että me jo aikoja sitten saisimme tietoa hänestä". "Oletteko vielä varma siitä että hän elää?" rohkenin minä kysyä. "Yhtä varma kuin koskaan ennen", vastasi hän vakavalla äänellä. "Hän piileilee jossakin: ehkäpä hän käyttää vale-pukua.
Mutta kuitenkin seisoin äkkiarvaamatta hänen vieressänsä; tuskin tiedän, kuinka rohkenin astua ne muutamat askeleet hänen luoksensa. Minä kumarruin hänen puoleensa ja lausuin puoliääneen hänen nimensä... En aikonut häntä pelättää, ja ääneni kuuluikin hyvin heikolta ja ujolta, mutta kuitenkin kavahti hän pystyyn, ikäänkuin olisi tuomiopasuuna kaikunut hänen korvissansa.
"Ainoastaan yksi kysymys", sanoi hän, koettaen lävistää minut katseellaan. "Mikä kysymys?" "Onko Teillä lapsia?" "On, Jumalan kiitos kaksi poikaa." "Siinä tapauksessa " ja hän osotti minulle ovea niin selvästi, etten voinut erehtyä tarkoituksesta. "Mutta", rohkenin huomauttaa, "ne ovat jo aikamiehiä molemmat ja naimisissa." "Ei auta asiaa. Minulla on ankarat määräykset."
Kuinka häpäisevästi kohtelee Jalmaria tuo herjaaja! Olipa hyvä, että rohkenin lukea, mitä se katala on kirjoittanut. Ei, hänellä on oma avaimensa. Nöyrimmästi pyydän, että saisin tavata herra translaattoria, vaikka onkin jo myöhänpuoleinen. Translaattori ei ole kotona. Pyydän anteeksi, mutta liekö herra translaattori saanut tänä iltana erään kirjeen? Ei! Ken olette? Kuka lähetti teidät tänne?