United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Usein olen seisonut kuolinvuoteen vieressä, nähnyt useain kuolintuskat, painanut monen silmät kiinni. Minua ovat liikuttaneet sairaan kärsimiset ja vaivat; mutta nähtyäni niiden loppuneen kalman unessa, olen levollisena aina lausunut itsekseni: "Nythän on kaikki lopussa. Hän oli, häntä ei ole enää"... Mutta toisin oli nyt.
Lukivat iltarukouksensa ja tahtoivat nukkua, mutta näljän vaivat karkoittivat lapsuuden makean unen heidän silmistänsä.
Mut hiljaa, nöyränä Sä kaikki kannoit, Lapsparvelle kaikk', kaikki uhraten: Sun päiviesi vaivat, unet öittes, Jop' usein viime leipämurusen. Ken aavistaa vois kaikki uhra'ukses? Ken mitata Sun lempes syvyyden? Syvyydet mitata voi valtamerten, Vaan syvyyttä ei äidin-rakkauden! Oi, kiitos, äiti, kaikesta min annoit! Oi, kiitos hellimmästä hoidostas!
Kuin vaivat huokenivat, puhui hän aina ystävällisesti ja varoitti minua Jumalaa pelkääväiseksi ja ahkeraksi sekä tottelevaiseksi enolleni, joka oli luvannut ottaa minusta vaarin, jos äitini kuolisi, joka oli aivan luultava asia, sillä hänen voimansa olivat rauvenneet, köyhyyden ja vaivain kanssa taistellessa.
Oppikoulua käynyt nuorukainen läpäisee niin muodoin terveenä vaivat, jotka tappavat ajattelemattoman työmiehen. Samoin sivistyneet, älykkäät, kotityössä kasvatetut naiset ymmärtävät säästää voimiaan käyttämällä niitä viisaasti. Pää säästää jänteitä, ja huolellisesti sekä viisaasti sovittelemalla suorittavat he ruumiillisen työnsä vähemmässä ajassa ja vähemmillä voimilla kuin muuten.
Hänelle tuli äkkiä purevat omantunnon vaivat siitä ettei hän koko vuoden kuluessa ollut pysynyt hänen rinnallaan työn, taistelujen ja sairauden aikana, ja että häneltä siten oli melkein mennyt mitättömäksi oikeus saada auttaa ja hoitaa häntä.
HANNU. Tää armas hetki urhon lempeen liittää Ja toisen vihkii välkkyväiseen miekkaan, Tää täyttää lemmen, urhouden toivot, Asettain kiihkot, kaipauksen vaivat Näin siteet ratkoo, toisilla taas vyöttää, Nää erohetken vaahtolaidat maljat, Täynn' urhouuden ja lemmen pisaroita, Nää vahvistakoon valat sekä liitot; Vereksi joka helmi herahtakoon Ja kiehahtakoon urhoin valtimoissa, Ikuisen innon, voiman virtailuksi, Jost' iki-kunnia karttuu kansallemme!
Oli ennen Virossa orja, Pajarissa karjapaimen, Pahoin palkka maksettihin, Pahoin palkka, väärin vaivat, Lyhimmällä kyynärällä, Saralla märännehellä, Pienimmällä kappasella, Ruumenisilla jyvillä. Lupa orjan annettihin, Lupa orjan, valta vangin, Juosta jouluna kotihin, Pääpyhille päästäksensä; Orja suistuvi suvehen, Suin suvehen, päin savehen, Koprin ilmahan kovahan, Perin pälvehen paha'an.
Mikä tylsytti tunteet hältä, kun hänkin jo mässäten joi? »Ei, ei! pois täältä mä tahdon, pois kansani kurjan luo, Sen vaivat ja näljät mä kannan, kunis kuolema lohtua suo. »Hyvät herrat, mun lähteä täytyy, mua kutsuvi velvollisuus!
Painostava häpeän tunne ja omantunnon vaivat, joita Eugen oli tuntenut tuosta onnettomasta illasta alkaen, sairaloinen suru sen johdosta, että hän oli kadottanut Main rakkauden ja että Main hyväilyt eivät olleet yhtä helliä kuin ennen, katosivat vähitellen, ja hän saattoi taas olla oma itsensä Main seurassa.