United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pois virsienne hälinä, Ja vanhain manaustenne tuttu pärinä, Mi käskee: lennä! vaikka siivet kuoli! Pois sormet haavoista, ne vuotaa verta, Mä yksin tahdon täysin tuta kerta Mun oman tuskain lohtua en huoli! Maailman meno. Myrsky mertä myllerti, Lainehet vyörivat syvyyksiin. »Mies laivasta suistunut kapteeni!» Vai niin.
Täten amiraali sai suurta lohtua hänelle sattuneesta onnettomuudesta ja piti Jumalan sallimuksena, että Hän oli antanut hänen ajautua täällä rantaan. »Tämä onnettomuus» kirjoittaa hän päiväkirjaansa »tuotti minulle niin paljon tavaraa, että minun täytyy sitä oikeastaan sanoa onnenpotkaukseksi; sillä jos en olisi ajautunut täällä maihin, olisin purjehtinut edelleen pysähtymättä tänne enkä myöskään olisi jättänyt tänne miehitystä.
Oi, sinä maailman mahtava luoja, Onnen ja riemujen laupias tuoja, Eikö sun voimasi keinoja sois, Jotka mun rintahan' lohtua lois! Luoksesi käännyn ma, onneton impi, Ollos sä mulle jo armollisempi! Oi, jos sun miel' alas heltyä vois, Kylläpä toivoni täyttyvä ois! *Anni, Andrei.* Andrei. Anni! Miksi itket sinä, miksi antaut epätoivoon? Luuletko asian siten paranevan? Ei suinkaan?
"Miekkasi on aina mukanamme, miksi salaat sanasi? "Miksi on vaiti lohtua tuova harppusi, taidokas laulaja?" "Minun sanojani", vastasi Teja nousten ylös, "minun sanojani ja ajatuksiani olisi teidän kenties vaikeampi kestää kuin kaikkea tätä hätää. "Salli minun vielä olla vaiti, päivänpaisteinen Totila. "Kenties tulee vielä sekin päivä, jolloin minä vastaan.
Vinitius tuli nyt vakuutetuksi siitä, ettei Lygia eikä Ursus olleet jääneet kotiin, vaan että hekin olivat lähteneet Ostrianumiin. Tämä tieto tuotti hänelle suurta lohtua. Linus oli vanha mies. Hänen olisi varmaan käynyt vaikeaksi joka päivä kulkea Tiberin takaa Nomentanan portille asti ja sieltä taas takaisin Tiberin taakse.
Tähän saakka olen filosofiasta etsinyt lohdutusta suruuni, sallikaa minun nyt saada lohtua armosta, joka päälleni vuotaa!... Olen vanha enkä vielä ole saanut elää sallikaa elämäni nyt alkaa!..." "Vai tahdot stoikkona istua ylelliseen pöytään," sanoi Nero. "Joka antautuu sinun palvelukseesi, sen pöytä täyttyy itsestään." "Et erehdy, filosofi." Mutta Poppaea ei ollut unohtanut vihamiehiään.
Taru, laulu sun kumpusi kaartakohon ei maanpetos, vilppi, ei saasta. Suku Suomen! Sa maan pyhän, vapaan sait, sitä älkösi ahtaaksi aitaa, vaan laatios laajoiks sen hengen lait väki Väinämön ei ole saitaa niin kaikille täällä on tilaa kait, joka tilansa tietää ja taitaa. Ja poikas jos myös monen eksyi tie, sai palkan he harhailuista: vuos hurme ja kyynel. Jo lohtua vie, jo suruja vaali ja suista!
Mutta Lebeau ei ollutkaan uhrannut siihen rahojansa niinkuin nuo toiset, joiden taskukirjat jo olivat täynnä Illyrialaisia »papereja». Ukko Leemans poloinen oli kadottanut tavallisen varman ryhtinsä ja kävi joka päivä Messinan puistokadulla saamassa lohtua tyttäreltänsä ja vävypojaltansa. »Vai niin, te uskotte siis todellakin, että kaikki lopussa käy hyvin!» oli hänen joka kerran tapana sanoa.
Mut tyhjäksi jäin, soluin kaarnana virran mukaan.... Oi äiti, mun syömmeni kärsii.... Oi äiti, oon kaupungissa, sen turulla tuomitulla; niin kylmä on mulla, on syömmeni sairas.... En miehiltä lohtua löydä, ei sydäntä, sielua suoraa heillä: peljäten pettyä elämän teillä he pahoiksi asestuvat.
Kohtalotar päämme päällä elon, kuolon lankaa kutoo.... Mutta sydämessä täällä kiertyy niinkuin hopeerihmaa unikuuraa mielikuvain hunnuks heille, kadonneille, tähtiseppeleitä muiston kuollehien kukkain teille, unhotettuin, unhottuvain.... Tuskani syytä en tohdi ma sanoa kenellekään.... Lohtua en voi toivoa, anoa, tuskani syytä kun tohdi en sanoa Orvoksi jään, ijäti vaille ystävää, kotia....