United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis ei toki mikään huoli Mieltämme voi rasittaa, Koska toivon, riemun puoli Kirkkahana heijastaa: Aika, jolloin tiedon valo Katkoo kahleet pimeyden, Jolloin uusi polvi jalo Astuu tietä siveyden. Hyväst' rakkaat opettajat! Onni olkoon osanne, Että vielä monet ajat Voitte jatkaa tointanne! Hyväst' oppilaitos kallis! Muistos pysyy pyhänä; Sun jos Luoja olla sallis Kansan valon lyhtynä!
Luoja ties, kuinka hän sen lieneekin saanut, sillä ukko Leemansilla on oikea palleroinen naama. Mutta juuri hänen palleroisella naamallansa voitin minä ensimäisen näyttelymitalini...
Ei työtä he tee, ei kehräile, Vaan luoja ne ruokitsee Ja onnessa lemmen ja rikkauden Elämästä he nautitsee. Ja linnasta soitto mun korviin käy Niin viehkeä, kiihtynyt, Parit väikkyvät parkettiliuskoilla, Siell' onpihan tanssit nyt. Ja Maria Antoinette'n myös Minä hurmaavaisena nään, Kädet pienet kevähän keijuisen Ja Miilon Veenuksen pään.
Minä tiedän, että teillä miehillä on sydän vatsassa, jotta me naiset voisimme sen sitä helpommin tavottaa. Mikähän meidät olisi perinytkään, ellei Luoja olisi opettanut meitä ruokaa laittamaan!"
"Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista! Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita! "Ole puolla poikiesi, aina lastesi apuna, aina yöllisnä tukena, päivällisnä vartijana, vihoin päivän paistamatta, vihoin kuun kumottamatta, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen, pakkasen palelematta, kovan ilman koskematta!
On sydän vilpas, innokas, Minulla hehkuva: Siis tulevaisuus toivokas, Jokseenkin lupaava. Mutt' miten taidan onneni Todella säilyttää? Ja miten vaellukseni Tääll onpi päättyvä? On Luoja luonnon lahjoja Mullekin jakanut, Armon ja onnen aarteita Eteeni avannut. Korkeaan tarkoituksehen On Luoja ihmisen Tänn' asettanut; sydämmen' Tunteepi myöskin sen.
Siinä »ensimäinen veripisara», joka innostutti Topeliuksen kirjoittamaan helläsydämisen runon siitä, kuinka muukalaiset tulivat mereltä tahraamaan ihanan keväämme ja kukkasten koristamat rantamme verellä. » vain Luoja yksin tietää mit' ensi pisara tää meille, teille maksaa!»
HIERONYMUS. Surullistakaan totuutta ei saa salata; hän ei suostunut! PERPETUA. Toki uhkasitte häntä Kaikkivaltiaan Jumalan ja pyhän Brigittan kostolla ja rangaistuksella? HIERONYMUS. Kaiken sen puhelahjan, minkä Luoja armossaan on minulle suonut, panin alttiiksi viimeiseen ropohon asti. Minä uhkasin ja rukoilin uudes- taan ja rukoiltuani uudestaan uhkasin, mutta kaikki turhaan! Sisareni!
Ilon hurmaavat sulo-äänet Taivahalta sa lainatkos; Maan sa täyttänet niillä, ääret Riemun rantojen mitatkos! Mutta kuoloa vuottavalle Väsyneelle sa soitta'os Sävel hiljainen, taivahalle Mi sielun kantaa, ja vaipuos! Tyhjyys. Tyhjästä Luoja maailman loi, Tyhjäst' on alku elon. Vaan tyhjyys sieluni, oi, oi... Ken elähyttä mielen voi? Ken siitä tekee selon? Oi, tyhjyys, suuri avaruus!
Lukein kirjettä silmä kirkastuu, Sydän sykkivä riehuu, riemastuu, Eikä ennätä hän ennen näkemään Loppua, kun hällä taas on kädessään Kihara ja kukka, joita suutelee, »Isän silmäterä, Anni,» haastelee, »Kihara ja kukka suutelo!» Toivo. Luoja kaikki luotuansa Kun ol' työnsä päättänyt, Oli myöskin toimintansa Jokaiselle määrännyt. Silloin astui Luojan luoksi Vielä henki kainoinen.