Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Kuvilla kaunistetulla, lumivalkealla peitteellä katetun pöydän ääressä istuu talon isäntä, lautamies Matti Antinpoika, lukein Hagberin postillaa. Hän näyttää keski-ikäiseltä, noin viiden kymmenen vuoden vanhalta mieheltä, muodoltansa vaka-mieliseltä.
Suuresta tappiostansa lukein rupesivat Tanakilaiset laskemaan uutta ajanlaskua, ja kun tuo ratkaiseva tappelu tapahtui, heidän almanakkansa mukaan, kolmantena päivänä Toruli-kuussa, luettiin tämä päivä suru- ja valituspäivien joukkoon.
Mies nosti olallensa paperikäärämänsä, jonka todellisesti oli tuonut ruvetaksen käräjöimään. "Marsch!" huusi kapteeni. Suorana astui mies avoimesta ovesta ulos pihalle ja maantielle lukein niinkuin ennenkin yks', kaks', yks', kaks'. Me emme tiedä, miten kauas meni vanha sotamies. Ehkä marssii hän vielä, mutta katteini istui naurahtaen kirjotuspöytänsä ääressä ja lopetti työnsä.
Kyllähän Sunkreinilla ihmisiä kävi, mutta hänen perhe-elämästään ei päästy hullua harmaammaksi. Pienen pöydän ääressä istui useimmiten tummasilmäinen, lukein uuden näköisiä, kannettomia kirjoja kirjoja, kelta-, sini- ja musta kantisia oli epäilyttävässä määrässä ilmaantunut pieneen klasikaappiin tai istui hän neuloen.
Tähän työhön minä käytin parhaasta päästä kispussialaisia jotka olivat parhaiten perehtyneitä meritoimeen, ja semmoisella innolla minä valvoin työn ahkerata tekoa, että minä jo kuudenkymmenen päivän perästä, siitä lukein kun puita ruvettiin kaatamaan, saatoin tarkastaa 20:n aluksen suuruista laivastoa mille kenraali Monsonius nimitettiin amiraaliksi.
Ma toimihini riensin laivaan, jonka Kannelle ylen helle päivä paahtoi. Ja sieltä kiidätin mä kirkkoon taas, Läss' ollakseni vihkimyksissä. Ma liian varhain tulin. Vilvakkaalta Minusta kirkko tuntui hiljainen; Ma uupunut kun olin työstäni Ja ympär' olin monet kerrat käynyt Pyhiä alttareita katsellen Ja nimet lukein hautakivissä.
Näyttää siltä kuin ei olisi näillä seuduin monta kunnon miestä, tuskin kymmentä, koko läänissä, yksin lukein. Mutta kun kuolee joku, niin sitte teiltä kyllä lähtee koreat puheet. Kehua leikataan kuin urakalla: uutteran ja rehellisen työmiehen on isänmaa taas menettänyt rehellisenä ja kunnon miehenä oli hän saavuttanut paikkakuntansa luottamuksen j.n.e.
Sen minulle lupasi Sahan patruuni Pietar Sopanen ja kaksi viikkoa tästä lukein minä häntä tulen tapaamaan Rantasalmille, jossa silloin jo on kuulutettu pidettäväksi se kirkonkokous siitä viinan pois heittämisen ja kansan koulun ylös asettamisen tuumasta, josta minä jo ennenkin lienen kirjoittanut.
Lukein kirjettä silmä kirkastuu, Sydän sykkivä riehuu, riemastuu, Eikä ennätä hän ennen näkemään Loppua, kun hällä taas on kädessään Kihara ja kukka, joita suutelee, »Isän silmäterä, Anni,» haastelee, »Kihara ja kukka suutelo!» Toivo. Luoja kaikki luotuansa Kun ol' työnsä päättänyt, Oli myöskin toimintansa Jokaiselle määrännyt. Silloin astui Luojan luoksi Vielä henki kainoinen.
En minä odottanut kohdatakseni hymyileviä niittyjä ja aaltoilevia peltoja, vaan ihania puistoja, täynnä tuoksuavia herttaisia kasvia. Näissä toivomuksissa jo edeltäkäsin nauttien riensin minä eteenpäin, lukein minuutit ajan, mielestäni vitkallisessa, kulussa. Maanteillä oli pahoja kiviä ja tiet olivat kuoppia täynnä.
Päivän Sana
Muut Etsivät