Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Liisa unohtaa, että minä olen nyt rouva. LIISA. Unohtaisinko sitä! Mutta SIIRI. Ja että Liisa on velvollinen tottelemaan minua. LIISA. Senhän sanoo järkikin. SIIRI. Kukahan se lienee? Kiiruhda avaamaan. Voi, taivas! Nytkös Siiri riemastuu! SIIRI ja AGNES. SIIRI. Ei, mutta mitä minä näen! Sinä, Agnes! AGNES. Niin, minä itse eikä kukaan muu. No, kultaseni, älähän pudota silmiäsi.
Neidot Graalin temppelissä nousevat suoriksi ja silmät häämöttävät huntujen alta syvänkuultavina väräyksinä. Joko ratsastaa Parsifal temppelin puistoja? Minä hetkenä astuu sininen ritari temppelin hämärästä ovesta? Rinnoissa vavahtelee. Raikuvampana tanssii torvi. Jo riemastuu ilma temppelin puistossa. Kuuletteko? Lennättävä kapse puiston käytävillä.
Luullen tämän kuuluvan näytelmään, riemastuu hän sukkelasta juonesta, ja häneen nousee halu tavallisuuden mukaan saada napsauttaa tuota ihmeellistä nenää, niinkuin ainakin.
Karjaa kotia ajaessaan lauleli tyttö, kuulijoista tietämättä, suruisella sävelellä Kunnari papin uutta laulua: "Milloin koittaa päivä tuo, maa ettei ihmisverta juo kädestä omain lastensa? Milloin milloin? Milloin kuivuu kyynelet, milloin oppivat ihmiset säännöt oikean rakkauden? Milloin milloin? Taivaassa se tapahtuu; siellä ne vaivat unhoittuu, ja sielu viimein riemastuu. Silloin silloin."
Jälestäpäin lauloivat Eva ja Fritz, äitimme erityisestä pyynnöstä vanhan-aikaisen latinaisen ylösnousemus-virren. Uus' on luonto uudestaan, Uus on taasen ilo maan, Luoja noussut haudastaan, Siitä kaikki riemastuu: Kilvan luodut ylistäin Katselevat, kuinka näin Luojan voitto kirkastuu.
Hän istahti kyykylleen Lauran eteen, mairehymyssä suu ja sellaisella äänellä kuin olisi luvannut jotakin, josta Laura riemastuu, hän sanoi: »Sellaista kirkasta onnea, että Lauralle veli!» Laura vähän aikaa mietittyään kysyi: »Eläväkö?» »Elävä veli, reipas ja rohkea ja iloinen poika», lupaili Leena. Taas mietittyään vähän aikaa Laura sanoi: »Sen pitää olla tohtori.»
"Uutisasukkaan tytär ... niin, häntä Hjalmar rakastaa ja minä rakastan myös häntä ... ja siitä tulee äiti iloiseksi ja Antti riemastuu niin ikään ja hämmästyy samalla, sanoessaan: nyt ei ole enää puulusikalla lyijyharkkoa sydämessä". Näin sanoen kiiruhti hän äitinsä luokse.
Kun käyt sivutsein, ja tunnen Viiman vain sun liepeistäs, Sydän riemastuu ja innoin Seuraa sulo jälkiäs. Kun niin käännyt päin ja kiinnät Suureet silmäs minuun, oi, Sydän säikähtää, ett' tuskin Seurahas se jäädä voi. Tuo norja valkolumme Veen pinnalla uinuvi vaan; Kuu kalvas katsoo siihen Jo lemmenvaivoissaan. Nyt kukka kainosti laskee Taas päänsä aaltoihin.
Rauhan laakso äidin helma, Jossa sadut kukoistaa, Isän sylissä taas Ilma Hongan turviss' istahtaa. Päivyt hellä hymyileepi Isän, äidin kasvoista, Joka silmä tuikkeleepi Hälle tähtivalona. Ilman kyynelkin on armas, Kuin yön kyynel kesäisen; Raitis on se eikä karvas, Ei kuin myrskyt murheitten. Taas kun riemuita hän saapi, Enkelitkin riemastuu, Ja ken häntä katsahtaapi, Siltä murhe surkastuu.
Lukein kirjettä silmä kirkastuu, Sydän sykkivä riehuu, riemastuu, Eikä ennätä hän ennen näkemään Loppua, kun hällä taas on kädessään Kihara ja kukka, joita suutelee, »Isän silmäterä, Anni,» haastelee, »Kihara ja kukka suutelo!» Toivo. Luoja kaikki luotuansa Kun ol' työnsä päättänyt, Oli myöskin toimintansa Jokaiselle määrännyt. Silloin astui Luojan luoksi Vielä henki kainoinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät