Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Illansuussa Nyt saapuu kaihonsairas illansuu, nyt aukee satusaaret suuret, aavat, nyt hämyn henget karkeloihin saavat ja taivas kuumehisna punertuu. Nyt työ ja taisto yöhön unhoittuu, nyt raukee arkielon mittakaavat, nyt aukee kaikki vanhat sydänhaavat ja kaihon mereen mieli uppouu. Ma muistan kadonnutta kevättäin ja kuinka ystävättä yksin jäin ja sanat muistan, jotka toivon surmas.
Josp' aalto myöskin huuhtois ihmishengen! Vaan kirkas luoma luikui lähtehestä, Vei vettä nöyräst' aaltoisehen mereen Ja olemistansa se tuskin muisti: Kuin tuolla vainiolla kyntömieskin, Jok' elää, kuolee unhoituksen lasna Ja kylvää maalle siunausta sentään; Kuin merimies, jok' elinpäivät soutaa Maailman aarteit' esi-isäin rantaan Ja itse unhoittuu kuin lahden laine Vaan sodassakin raittius ja rauha On heillä elämässä kuolemassa On heidän suuruutensa Jumalassa.
Karjaa kotia ajaessaan lauleli tyttö, kuulijoista tietämättä, suruisella sävelellä Kunnari papin uutta laulua: "Milloin koittaa päivä tuo, maa ettei ihmisverta juo kädestä omain lastensa? Milloin milloin? Milloin kuivuu kyynelet, milloin oppivat ihmiset säännöt oikean rakkauden? Milloin milloin? Taivaassa se tapahtuu; siellä ne vaivat unhoittuu, ja sielu viimein riemastuu. Silloin silloin."
Kuun ohi yössä pilvet purjehtivat vaan kuin rauhattomat varjot vainajien, kuin taivaan korkeata kantta kulkeissaan ne iäisehen sovitukseen viittais tien. Ja on kuin kaiken katoomisen aavistain kuu kuolon suuren sanoman tois maille: ah, ykskään taistelu ja tuska kuolevain ei unhoituksen armoa jää vaille! Kuin malja tulvillansa unen viiniä loistaa kuu. Meri-äiti muistoistansa unen helmaan unhoittuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät