United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Bengt makasi polvillaan sängyn vieressä ja hänen kasvonsa loistivat, niinkuin vain hänen syvät, tummat silmänsä taisivat loistaa, kun parhaimmat, jaloimmat tunteet hänessä heräsivät ja karkottivat pahojen ajatusten varjot.
Anja-rouva, se ange-rinta, niin kauniisti karkeloipi. Vaan mikä suhina ulkona? Mikä kajastus seinillä loistaa? Kauhun vallassa tanssivieraat katsoo toinen toistaan. Hetken on haudan hiljaisuus. Kukin kohta jo sanan löytää. »Tuless' on ruukki, me palamme. Pois!» Luo ovien kaikki töytää. Ovet on ulkoa teljetyt. Hyvä Jumala! Murhaa! Murhaa! Mieletönnä he telkimiä rynkyttävät turhaan.
Miksi noin nyt innoissansa Rientää impi huoneesen, Joka taasen luonnon kanssa Viettänyt on hetkisen, Kevään koita ihannellut, Kotirantaa muistaellut? Miksi silmätähdet loistaa Hellemmin kuin konsanaan, Vieno puna sumun paistaa Kalpeoilta kasvoiltaan, Kuuliko hän peipon laulun, Näki luonnon kuvataulun?
Elos katkaistiin, sa Akilles, nuorna! Perin loppuun löi ikä Tithonuksen! Ehkä suonee niin, mitä kielsi sulta tunnit ne mulle. Kas, Sikuulein maass' sadat karjas mylvii, nelivaljaissaan hevot hirnuu sulle, punavaipassas väri tummin loistaa Afrikan simpsun. Mulle immyt tuo, joka määrät mittaa, runolahjan soi ja kuin Kreikan hengen, sarat pienen maan sekä taidon välttää joukkoa inhaa.
»Saanko minä olla piruna?» kysyi Kaapo. »Sinä olet huono piru», sanoi Siukku. »Aina kuitenkin sinua parempi.» Kaapo asettui hyöriskelemään pelaajain ympärillä eikä kukaan enää häntä estänyt. Kohta kun peli alkoi, vetäytyivät naamat totisiksi ja jokaisen silmistä alkoi loistaa kiihkeä, himokas tunne. Välistä keskusteltiin yhtä ja toista.
Niinpä hänen runoelmistaan loistaa korkeiden ihanteiden kauneus ja kirkkaus: jumalanpelko, hehkuva isänmaanrakkaus, rakkaus kotiin ja perheeseen, lämmin myötätuntoisuus ystäviä kohtaan ja samalla kaiken itsekkäisyyden ja vilpillisyyden syvä halveksinta.
Virhinensä Ellini Kaunis on, mun lempeni Saanut, muut ei konsanaan, Hän taas minun vaan! Virhe kaunistaa. Silmässä on neitosen Pienen pieni virhinen. "Tuota ihaelet! miksi? Voiko väittää kaunihiksi? Moinen virhe silmässään! Miellytä ei ensinkään!" Pinnalla kun tähtyen Huomaa himmin pilkkusen, Selvemmin se voinen toistaa, Miten itse tähti loistaa Kirkkahasti; vertailla Haluamme kaunista.
Mutta katsokaa nyt, kuinka aurinko loistaa lämpimästi tuolla ulkona, menkää sinne ja kävelkää kauan raittiissa ilmassa, niin Marin mämmi maistuu teille oikein hyvältä. Se aivan loukkaa muijan hyvää sydäntä, ettei teistä kukaan tänä vuonna ole siitä välittänyt. Hän noikkasi lempeästi hymyillen heille, ja äidillisessä huolenpidossaan heidän hyvästään hän unhotti oman katkeran surunsa.
Mutta mieli kävi keveämmäksi, kun hän oli siinä vähän aikaa itkenyt. Olipa hänellä Kalle ja Kallen rakkaus, mitä hän muusta välitti. Kalle ei vaatinut, että hänen seuraelämässä tuli loistaa ja viehättää. Hyväksi, kelpo vaimoksi hänen vaan oli valmistuminen, nöyräksi ja ahkeraksi, joka löytäisi onnensa muiden onnessa. Jos nykyisyys olikin tukalaa ja raskasta, mitä siitä!
Yhtä yksinkertaiset ja koristelemattomat olivat isäntäin ja perheen jäsenten juhlavaatteet. Tahdottiin näyttää, että tässä kyllä voitiin loistaa, jos tahdottiin, mutta ei tahdottu kaikessa. Ensimmäinen, joka salissa kohtasi kuninkaan, oli talon tytär, Ester Larsson, joka tarjosi hänen majesteetilleen siselöidyltä tarjottimelta tervetuliaismaljan, joka niin ikään oli hopeasta ja valiotekoa.