United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta täti otti heidät joka päivä hetkeksi luoksensa kamariinsa ja koetti opettaa heitä tavaamaan ja lukemaan virren säkeistöjä ulkoa. Ei kukaan tiennyt, millä hän ja holhokkinsa tulivat toimeen, mutta varma on, ettei heiltä milloinkaan mitään puuttunut.
Ja hän tiesi sen ohessa, että ylhäällä taivaassa oli jokin, joka niinikään äkki-arvaamatta, niinkuin iso vesiratas siihen istuessa, runnellen ja hävittäen lankee pahantekiän päälle. Hänellä oli myöskin epäselvä tunto jonkunlaisesta salaisesta yhteydestä tuon suuren hävittävän ja kostavan jonkin ja niitten kymmenen käskyn välillä, jotka hän osasi ulkoa.
Pyhään joukkoon ruhtinaansa ympärillä Nousi ilon, riemun kohina Kuni tuulen tulles kultasessa viidas. Iloitsivat kaikki, sali aava soi, Tuossa lapsi-enkel istuhimen juurel Käsiänsä paukutteli iloissaan. Mutta ulkoa taas yöseen aukolt kuului Kirous ja kiljuminen kamala, Koska vihoissansa pimeyden henget Pakenivat leirihinsä takasin.
Hän vei minut aivan rovastin eteen. Rovasti hieroi vähän silmiänsä ja virkkoi sitten: Jaha, Maria Helmikangas, onko se teidän poikanne tämä? On, sanoi äitini. Joko hänkin osaa lukea? kysyi rovasti. Osaa se jo vähän aapiskirjaa ulkoakin lukea, vastasi äitini. Sitten minä sain lukea itse rovastin edessä sekä sisältä että ulkoa ja meni se mielestäni kaikki oikein.
Ulkoa kyllä kuului alin-omainen humina ja surina, jopa joskus kovempi hoilahduskin ilonpitoaan jatkavasta kansasta; vaan se ei kauan estänyt hänen untansa; noin kymmenen minuutin kuluttua hän jo oli nukahtanut niin syvään, kuin jos olisi maannut omassa sängyssänsä Curfew-kadun varrella. YHDEKS
Sitten se kuoli auringon laskun aikaan. Voudin naiset lakanan alle panivat. En tiedä, mikä lienee tapahtunut... Minä tiedän! kuului ääni ulkoa ikkunan alta. Se oli Rampa-Riitan äiti.
Se hänen oma lukemisensa oli semmoista, että piti joka päivä kotona oppia määrätty määränsä ulkoa, ja joka ei osannut, sen piti lukea erikseen uudelleen, ettei mitään unohtuisi. Ennenkuin kaikki osasi ulkoa, niinkuin katkismuksen, ei saanut liikahtaakaan pöytänsä nurkalta minnekään.
Ja talosta kuului äänen humina ja puheen sorina, niinkuin nuotion ympärillä istuvasta suuresta miesjoukosta, kun ne tarinoivat hiljaisella äänellä. Humu oli kuin säestys, jonka lomitse kuului ulkoa selvempiä ääniä, kimakoita ja syviä, karkeita ja vienoja, loppumatonta askeleiden tassutusta ja hiipiviä kuiskauksia nurkkien takana.
En ollut oppinut tuntemaan kaupunkia en elämää enkä rakkautta. Tosin muistan ulkoa hiukan Homeroa ja Anacreonia, mutta en minä, kuten Petronius, osaa lasketella runoa heti, kun järki ihmettelystä vaikenee ja omat sanat puuttuvat.
Minä rakastan suuresti värssyjä, minä osaan niitä niin paljon ulkoa, että". "Kauniitako? Kirjoittakaa minun laulukokoelmaani pari. Keneltä ne ovat?" "Kauniimmat ovat János Bad'in tekemiä". Linka katsoi häneen kummastuneena. "Kuka tuo János Bad on?" "No, näettekö nyt, häntä ette tunne; hän oli Körös'issa viidennen luokan opettajana". "Ja hänen teoksensa ovat kauniita?" "Hm. Sitä luulisin.
Päivän Sana