United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
JULIA. En, totisesti, Romeoon ma tyydy, Ennenkuin hänet näen kuolleena Niin sydänraukka suree heimolaista. Oi, jospa äiti, löytäisitte miehen, Ken myrkyn veisi! Niin sen sekoittaisin, Ett' oiti Romeo, maistettuaan siitä, Nukkuisi rauhaan. Kuink' on suututtavaa, Kun nimen kuulen enkä luokse pääse, Ja langolleni suomaa hellyyttä En kohdistaa saa hänen surmaajaansa!
Minä olen kantanut ulos pyhän Olavin arkun, enkä minä pelkää ottaa kuninkaan-lastakaan! Hänkö se on, jota niin hellästi olet rakastanut. MARGARETA. Isä, isä! Kuinka voit sinä unhoittaa meidät kaikki toiset hänen tähtensä! SKULE KUNINGAS. Hän oli puhdas, kuin Jumalan karitsa, kun katuva nainen hänet minulle antoi, usko minuun on hänet tehnyt siksi, joka hän nyt on. Lapsen täytyy ulos!
Yht'äkkiä nousi eräs vanha arvoisa päällikkö ja huusi syvästi liikutettuna: "antakaatte minun puhua! Minun täytyy puhua! Voi, jos minäkin olisin tietänyt, että evankeliumi meille tuodaan, olisin minäkin säästänyt lapseni ja nyt nähnyt ne tässä onnellisessa joukossa! Mutta voi, minä olen heidät kaikki hävittänyt, enkä yhtä ainoatakaan säästänyt!
Enkä minä voinut muuta, kuin pitää sitä viisaana käytöksenä, sillä hän katseli minua pickles-astiasta niin enennetyllä muikeudella, kuin hänen mustat silmänsä olisivat imeneet itseensä koko sen sisällön. Kuitenkin lupa annettiin, eikä sitä koskaan epuutettu; sillä kun kuukausi päättyi, olimme Peggotty ja minä valmiit lähtemään. Mr. Barkis tuli Peggotyn arkkuja noutamaan.
Mutta liian myöhään, sillä äiti oli jo huomannut liikkeeni ja kysyi: »Mitä sinä piilotat kätesi alla? Ahaa, ratsastava tinasotamies! Mistä sinä sen olet saanut?» Punastuin tulipunaiseksi, änkytin muutamia sanoja, enkä voinut heti vastata, sillä kysymys oli tullut niin odottamatta.
Herra von Weissenbach puri alahuultaan ja sanoi suuttumustaan salaamatta: "Minä olen vanha mies, kreivi kulta, enkä katso häpeäksi lisätä: vanhasta aatelisesta suvusta, joka on aina tunnetulla rakkaudella pysynyt perityllä tilallaan. Teidän ei pidä sentähden lukea minulle viaksi, jos kuva nykyaikaisesta teollisuuselämästä ei olisikaan minulle niin tuttu".
Tuota sinä olet sanonut minulle monta kertaa, vastasi toinen, puoleksi harmissaan. Mahdollista on, ettäs olet unohtanut kaikki muut velvollisuutesi, mutta yhtä et ole unohtanut, nimittäin välillisesti tai välittömästi muistuttamasta, että sinun isäsi oli sotalaivaston kapteeni, ja että minun isäni ei ollut sotalaivaston kapteeni. Mutta mitäpäs tuosta! Kullakin pitää olla keppihevonen, enkä minä todellakaan sinulta omaasi kadehdi.
KUNINGAS. Kysellä hänen anna tarpeeksensa. LAERTES. Kuin kuoli hän? En pilkkaa nyt mä karsi. Valani hiiteen! Mustaan hornaan herruus! Syvyyden kuiluun autuudet ja armot! Ma kadotusta uhmaan; nyt en kysy Tät' enkä tulevata maailmaa; Niin, tulkoon mitä tulee, kun vaan kostaa Isäni täysin määrin saan! KUNINGAS. Mik' estää?
Mutta kaunis Marcia, terve! Hyvin, ettäs tulit, mun veljeni. Mutta kuinkahan on laitamme nyt? CLAUDIO. Minä olen niinkuin ennenkin, mutta sinua, näen minä, vaivaa sama mielen levottomuus vielä. Sun silmissäsi mikä tumma, humajaava loimo! Tämä leikkaa sydäntäni, kurja Canzio. CANZIO. Ystäväni, totta sanoen, olenpa ollut noin yhden päivän ja yöseen kovasti levoton, enkä löydä sydämmeni rauhaa.
Kyllä kuulin mieki kurja Sen pahan kukon parunnan, Vaan en voiuut vielä nosta, Enkä haikennut havata; Uni petti, vuoe voitti, Petti pehmyt päänalainen, Nuori sulhonen nukutti, Käsivarsin vaivutteli. Kauan maata annettu.