United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa aukeni erään teltan ovi ja valkeaan huiviin sekä muuten siistiin mustaan pukuun puettu eukko ilmaantui kynnykselle. Piisaa jo, Stepka, sanoi hän vihaisesti, herra makaa ja sinä kehtaat rääkyä. Ei sulla ole omaatuntoa, eikä sääliä! Anteeksi, Petrovna, vastasi Stepka, hyvä on, en minä enää ... olkoon herra rauhassa ja levätköön sekä tulkoon terveeksi.
SOTAMIEHET. Kyllä me sen teemme. PATRIK. Niin, ja kuulkaat lupaukseni. Jos kerran vielä olven henki mun leiriin jotain selkkausta saattaa, niin kuluessa kahdentoist pitkän tunnin ei tulkoon huulillenne tämän nesteen pisarata. Se olkoon tuomionne.
Minä tiedän, että ei muu, kuin Kristuksen veri voi puhdistaa sitä kansaa joka sokeudessansa huusi: 'Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme päälle'." "Salome", huudahti Sadok ja säpsähti, "olenko voinut kuulla oikein? Mitä tarkoitatkaan?"
Olkoon, mitä onkaan, tulkoon, mitä tulee, minulle riittää, että minä häntä rakastan, rakastan kuin hengetärtäni. Ja tämän jälkeen oli hänen helppo olla, se oli kuin vapautus, ilmestys, oli voitettu pahin pelko. Hän voi rakastaa ja hän on oleva rakkaudessaan onnellinen sittenkin, vaikkei Naimi koskaan tulisikaan hänen omakseen.
Liv ei jaksanut enää, hän vaipui isänsä rintaa vasten ja itki nyyhkytti. Gunnar oli noussut, hän seisoi kuin kivettyneenä. "Onko tämä totta?" kysyi hän. "Se on totta," sopersi Liv. Hetken aikaa Gunnar seisoi siinä, sitten nosti hän päätänsä huolettomasti ja sanoi: "Tulkoon, hän on minut löytävä".
EEVA. Miksi annoit itseäs narrata? EENOKKI. Hai djai! AAPELI. Jassoo! EEVA. Kyyditä minua ijankaikkisella pilkulla tästä samaa tietä takaisin, kraatari! AAPELI. Jassoo! Kyllä kyllä, jos rahan maksat, jos lyöt kaksi markkaa pöytään. Jooseppi tulkoon kyytiin. Kaksi markkaa tänne! EEVA. Ei yhtä penniäkään.
Jo sitten saliin astui ... silmäsi ympärilleen ja vesisäiliön eteen pysähtyi ennen kuin toiseen sivukammariin meni Tilskueren'istä kirjanarvosteluja y.m. lukemaan. Selkäkenoon oli Yrjö Alve sohvaansa solunut ... ja luettavaansa kerrassaan vaipunut. Olikin se sattunut niin hauskaa lukemista, "Naiskirjallisuuden kehitys pohjoismaissa" ... ei tahtonut kesken heittää, vaikka se tulkoon!...
Olen huokaus salojen humisevain kohu korven soi minun korvissaan olen heimon vaatimus valkeuteen, mut itse ma kuulun pimeyteen, olen lapsi ma suon ja laaksomaan, mi pääse ei päivähän milloinkaan, veli kaikkien yksin-yöpyväin, vaan vapauden tuuli on ystäväin: kuin raakuus se tulkoon rakeinakin, sitä katson ma suoraan silmihin, ja jos se mun kaatavi kannollein, saan sammalen pehmeän peitoksein!
OLLI. Syöksi kuin raivokas koira ensin päälleni ja sitten tuonne metsään. Voi, armoton, kuinka käsivarttani pakoittaa! Eikö liene sijoiltaan. ROINILA. Selkäsaunan ja hyvän hän olisi ansainnut, se on varma. Ja tulkoon vaan takaisin, niin enpä takaa, kuinka käy, jos tästä pahalle päälle rupean. Onko tämä laitaa! Niin hän riehui juuri kuin tuuliaispää.
Noin ihanaa Hän ei saa kuolla hirttokuolemaa. AARON. Jos perkeleit' on, perkel olla mielin Ja palavassa ikituless' elää, Jos sun vain seuraks saisin helvettiin Ja myrkkykielin kiduttaa sua saisin. LUCIUS. Jo riittää tuo; suu hältä tukkikaa! GOOTTI. Suur' Lucius, viesti Roomasta on tuolla Ja pyytää päästä teidän pateillenne. LUCIUS. Sisähän tulkoon! Mitä Roomast' uutta?
Päivän Sana