United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Roomalaisen tuomio on ratkaistu, ja jos sinun murhamiehesi tekevät tehtävänsä ja jumalat tyytyvät uhriin, jonka minä teurastutan heille auringonlaskun aikaan tehtäväni onnistumiseksi, niin Publius Cornelius Scipio on kahden tunnin kuluttua vuodattanut verensä.
Kaikkialla oltiin kuumeentapaisessa jännityksessä. Joka mies oli valmis uhraamaan verensä ja henkensä. Tuossa hyörivässä työssä olivat Husula ja Marttikin. Martti oli juuri ollut haalimassa tykkiä ja oli nyt, ämpäri kädessä, menossa kaivolle tuomaan vettä valleilla janoaville tovereille. Alakuloisuuden ja harmin ilme näkyi hänen kasvoissaan, ja ketään katsomatta syöksyi hän alas harjulta.
"Se on totta, se on totta", vastasi kansa; "hänen verensä on meidän vertamme yhtä hyvin kuin jos se olisi Heikki Sepän". "Te puhutte totta, naapurit", lausui pormestari Craigdallie; "eikä tätä asiaa sovi unohduksiin peittää, niinkuin taannoinen peitettiin.
Mutta mitään ulkokohtaista maailmankuvaa ei filosofimme ja luonnontutkijamme ole tahtonut tällä kertaa lähinnä antaa. Vaan hän on tahtonut välittää sieluumme vaikutelman niistä »elämän suloista», jotka hänen nuori verensä on näissä loppumattomissa »elämän aarnioissa» tavannut.
Kuka se on! kysyivät veljekset yht'aikaa. Minä vaan ... ha ... ha ... ha oli vastaus. Se on Maija sanoi Aato hirmustuen. Maija! lausui Elias; no, mitä nyt sanot, oliko ennustuksessaan perää? Ha ... ha ... ha... Veljekset! ... veti verensä veljen miekalla vuodattaa ... ha ... ha ... ha... Mitä kauhistutte? En minä tee mitään pahaa ha, ha! Jo tulee laiva! Ettekö näe?
Hirmuisia kauhunkuvia tuli hänen sieluunsa. Hän näki isänsä pyövelin käsissä; hän näki hänen viattoman verensä vuotavan. Ah, ei yksikään tytär ollut niin onnetoin kuin hän. Mistä tulisi pelastus? Hän ei voinut rukoilla, ja synkein epätoivo ahdisti hänen rintaansa.
En, että maan, nyt mullekin niin rakkaan, eestä antoi verensä innoll' alttihin, jalosti kalpaa kantoi. Niin olin nuori, riehakas, hän vänrikki, ma kuningas. Mut kerran, kuinka ollakaan, jo riehuun mieli kyltyi. Talv' oli päivää vaaksa vaan, mut sekin pitkäks yltyi; ol' outo olla tykkänään, en ollut päähän päästäkään.
Mutta ajattelehan toki: hän on kuitenkin sinun isäntäsi." "Minunko isäntäni? Kuka on hänet tehnyt minun isännäkseni, kuka on hänelle antanut isännyysoikeuden minun ylitseni? Eikö minulla ole ajatuksia ja tunteita niin kuin hänelläkin ja eikö minun vereni juokse suonissa yhtä elävänä kuin hänenkin verensä?
Jospa edes silloin, kun hän oli sosialistisesta puolueesta eronnut ja lähtenyt ulkomaille levossa ja hiljaisuudessa kirjallista työtään tekemään! Kuinka hän silloin olisi täällä kulkenut ja haltioitunut! Kuinka hän olisi tyrannien haudoilla seisonut ja ollut valmis jokaista heidän verensä kostuttamaa katukiveä suutelemaan! Myöskin kansanvapauden haudoilla hän olisi seisonut.
Tämä pelastus on se veri, jonka Jumalan ainoa poika meidän tähtemme on vuodattanut mennessään meidän tähtemme ristin-kärsimyksiin. Hänen kärsimyksensä, hänen verensä pelastaa meidät. Veljet ja sisaret, alkoi hän taas kyyneleisellä äänellä, kiittäkäämme Jumalaa, joka on antanut ainoan poikansa ihmiskunnan lunastukseksi. Hänen pyhä verensä...