United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sellaisia tunteita ei hiljainen perhe-elämä hänessä tavallisesti herättänyt.
Käsitän niin hyvin, kuinka hän voi tuntikaudet vaeltaa tällä lailla edes ja takaisin ja kuvitella olevansa koko maailman keskipisteenä. Enköhän voisi minäkin sulautua ja tottua tähän lopuksi ikääni? Onhan se kaunis se Suomi, ja sen taivaanranta herättää niin vienoja ja puhtaita tunteita. Mutta ne ovat niin laimeita, niin heikkoja.
Yhdessä hetkessä tekeytyi hänelle uusi kuva isästä, matalana, pienentyneenä, kasvot jotenkin keltaisina, kaukana niiden vieraiden ihmisten joukossa, joihin Helenalla ei ollut mitään tunteita Koko päivän hän kulki yksikseen. Ei osannut tulla syömään, ettei tapaisi isää ja näkisi häntä silmiin.
Tunsi jonkullaisia kiitollisuuden tunteita niitä kohtaan, jotka siinä vielä sammutus puuhissa hyörivät, vaikka kaikki pelastamisen toivo oli jo aikaa ohitse mennyt. "Siinä se oli koti", sanoi Sanna ajatuksissaan. Yksi toisensa perään lähtivät akat pois kotiinsa. "Eikö niitä leipiä saatu pois yhtään, Liinu?" kysyi Sanna tytöltään. "En minä ole ainakaan nähnyt."
"Nyt saat mennä", sanoi rouva Blum, "Doran pitää saada hoitoa ja levätä; tahdoin vain, että kävisit tervehtimässä esikoistasi ja näkemässä nuorta vaimoasi." Eugen suuteli vielä kerran Doraa ja hiipi sitten pois, liikutettuna ja onnellisena, täynnänsä juhlallisia tunteita...
Minä olen aina lykännyt sen kysymyksen tuonnemmaksi, mutta näyttää siltä kuin saisin olla tyytyväinen, jos voisin edes tavallisia ystävyyden tunteita saada pysyväisiksi häntä kohtaan. Minä tiedän, että hänessä olisi kyllä jotain semmoista, joka voisi herättää minussa ystävyyttä häntä kohtaan.
Voitteko uskoa, Jacobi, että minä, puoliso, monen lapsen äiti, voin hyväksyä niitä tunteita, joita te tänä iltana niin ajattelemattomasti ja peittelemättä olette ilmaisseet? Voitteko uskoa, että minä siitä tuntisin muuta kuin mitä suurinta mielipahaa ja surua?
Nehljudofissa oli häntä kohtaan nyt semmoisia tunteita, jommoisia hän ei ollut koskaan ennen tuntenut Katjushaa yhtävähän kuin ketään muutakaan ihmistä kohtaan, siinä ei ollut mitään personallista: hän ei toivonut Katjushalta mitään itsellensä, toivoi ainoastaan, että tämä olisi lakannut olemasta sellaisena kuin oli nyt, että olisi herännyt ja muuttunut jälleen semmoiseksi kuin oli ennen.
Juuri sen kautta, että atlantilaisen päivätajunta osaksi liikkui unimaailmassa, saattoi hän havaita paitsi luonnon tunteita niitä luonnon näkymättömiä olentoja, joita kutsutaan »haltioiksi». Nämä ovat osaksi fantastisia ja haihtuvia muotoja, jotka syntyvät elementtien sisäisistä elonvirtauksista kasvikunnassa, ilmassa, vedessä, tulessa, mutta osaksi myös eläviä olentoja, varsinaisia haltioita eli luonnonhenkiä, jotka elementeissä asuvat ja kuuluvat tykkänään toiseen kehitysjärjestelmään kuin esim. ihmiset ja eläimet.
Kohiseva metsä, lintujen piiperrykset, koko maalainen hiljainen luonto, joka äsken vielä oli niin yltäkylläisesti mieltäni tyydyttänyt, ei nyt enää voinut kysymyksiini mitään vastata. Kuinka oli mahdollista, ettei tämä kaikkia nukkuneita vapauden tunteita vavahuttava liike vieläkään ollut suomalaisiin tarttunut?