United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sill' on hyvät merkit ... hyvät merkit! kehuskeli räätäli. Millään siinä on sen elättäjätä ... hyvä kun itsensä ruokkisi! kantelivat akat selän takana. Ja huonolta se näyttikin, sillä räätäli oli harvoin itse ruokkimassa. Maitoa se ei saanut nähdäkään muuta kuin minkä talon lapset joskus antoivat omasta osastaan ja minkä hän itse sai kissanpoikain kupista varastetuksi.
Hätien ja ilomielin kokoovat köyhät akat ja lapset sen suovan, jolla laivantehtaat ovat voidellut, että laiva liukkaammin juoksisi vesille. Mutta vieläkin suurempi on työmiesten ilo. Koko talven työ on nyt onnellisesti päätetty ja paitsi sitä alkaa nyt pidot, jotka laivan omistajat aina kustantavat.
Kumma, että mamma lupasikin ne. Sitä ei olisi pitänyt tehdä. Mutta hyvä on kuitenkin näin. Jumalan kädessä me olemme". Akat eivät kuitenkaan joutaneet kuulemaan rovastin kälkätystä, vaan kilvan kertoivat vanhoja kuulemisiaan elävän puun taulan ihmeellisestä voimasta, miten se ja sekin oli sillä pelastettu henkiin, vaikka oli vuorokauden ollut järven pohjassa.
Vanhukset väittävät aaveita olevan ja uskovat taikatemppuja tehokkaiksi apukeinoiksi hämäriä asioita selitettäissä, kun sitä vastoin nuorukaiset väittävät kaiken sellaisen valheeksi ja todistavatkin sanansa, niin ett'eivät akat saata puolustautua. Vihdoin vapauttaa renki itsensä valepuvusta ja hämmästyttää siten eukkoja, jotka luulevat häntä paholaiseksi.
Pian kulki tuo uutinen, että Hemmi ja Niini olivat kihlatut, suusta suuhun, ja akat kyselivät kirkonmäellä toisiltaan: »Oletteko kuulleet kummempaa? Tuo mustalaistyttö, joka kerjäten tänne tuli ja pappilassa kasvatettiin, on nyt tuleva ison Koivumäen maisterin rouvaksi.» Koivumäen majuri ja hänen rouvansa eivät sitä kummana pitäneet.
Akat tuosta arvelevat, Kysyvät kyläiset naiset: "Kuka kangasta kutovi?" Emo varsin vastoavi: "Oma kultani kutovi. Herttaseni helskyttävi." "Laskiko lapoja kangas, Päästikö pirta piitämiä?" "Ei laske lapoja kangas, Eikä pirta piitämiä; On kun Kuuttaren kutoma, Päivättären ketreämä, Otavattaren osaama, Tähettären täyttelemä." Hyvä lykky neitosilla.
Nyt akat laskivat Ailin nurmelle levitetylle rovastinnan saalille, mihin rovastinna ryöpsähti suutelemaan Ailia ja hoki: "Voi Ailini rakas. Voi minun Ailini rakas, Ailini. Minun kultanen Ailini! Oi, oi minun sydänkäpyseni, sinä minun kulta Ailini, että vielä elät!" Siihen keräytyivät toisetkin lapset ja käsiään räpyttäen huusivat: "Eläähän Aili!
Niissä toisissa Mullon taloissa ne akat vain juovat kahvia sillä aikaa kun miehet ahosta puivat, vaan siksipä se tahtookin niissä köyhyys päälle pyrkiä, niin että se ei häviä niistä ketun myrkylläkään.» Kaisan mieltä alkoi ahdistaa se entinen asia.
Vielä kuulin kummempia, Imehempiä tähysin: Akat ammoi kytkyessä, Lehmät leipoi taikinata, Lampahat pani olutta; Susi survoi, häntä torkkui, Jänis jauhoi, pää järisi; Oravainen ortta vuoli, Pulmukainen puita pilkkoi, Pääskynen pärettä kiskoi.
Eikä pitkää aikaa kuluisi, ennenkuin herhiläiset hyppäisivät hänen nenälleen kahta rohkeammin. JUSSI. Se on varma. Ei, Hanna, niinkauan kuin vähänkään kuntoa lienee, niin pois minä ne silmiltäni karkoitan. En muuten mies olisikaan. HANNA. Tähän saakka on kumminkin aina sanottu, että akat ne riitelevät ja haukkuvat toisiaan. Nyt miehet ovat ottaneet akoilta viran. JUSSI. Ole nyt!