Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Viimein nousi ja noin Menelaos heille jo haastoi, nuhteli soimaten heitä ja huokaisten sydämestään: "Voi arat kerskurit, voi akat ettekä miehet Akhaian! Kehnoa kehnomman tämä maineen tuo totisesti, danaolaista jos ei kera Hektorin miest' ole taistoon. Vierkää veeksi ja maaksi te kaikki jo, sankarit moiset, kunnoton, kunniaton joka ainoa, istujat siinä!
Kun on kukko kerran lauloi, Iso istui kiukoalla, Emo laapoi lattialla, Panetteli poikoansa: "Taas on hurja huilamassa, Joka yöhyt öitsimissä; Tuuvin tuhmaisen pojasen, Tuuvin huorien hyväksi, Joka huoran huikutella, Joka kurvan kuihutella. Tytöt huorat huikuttavat, Joka kurva kuihuttavi, Mun poloisen poikoani; Saattelevat saunahansa, Viettelevät vierehensä, Liiaksi likistämähän." Akat sanovat.
Ei häntä harmittanut pojan kadottaminen. Ainahan akat niitä hänelle toivat. Jyväsäkki se nyt painoi hänen sydämellänsä. Ja hän oli siitä kaikesta niin kiihtynyt, että ei hän ujostellut asiassa. Reilusti työntyi Jäppisen tupaan, rukkaset löi penkille ja rennosti ja samaan tapaan kehasi: »No nyt, Jussi Beltsebuub!» Isä odotti jo iloista sanomaa i-n suhteen.
Sentähden hän kääntyi väkijoukon puoleen ja lausui lyhyesti: "Jokainen sirpillä varustettu mies ja nainen alkaa näiden sarkain päästä" hän viittasi kädellänsä, osoittaen sarat "ja sitte tuonne. Työn mukaan annan minä lisää määräyksiä." Lisää määräyksiä ei kaivattu. Jokainen ryntäsi työhön tarmonsa takaa. Akat koettivat päästä rinnatusten keskensä niin paljon kuin mahdollista.
Myllyyn... Mene ... mene ... mene tästä portaita alas ... ja sieltä ratashuoneen ovesta... No... No! Vai siellä ne ovat kylän akat. ENSIM
PANU Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat kilvan virsiänsä vetelevät! NAISET Emmehän me vaan kun se niin ... kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä säesti. PANU En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli.
Menkää kotiin, sanoi Dubrovskij, teitä en tarvitse. Vahdinvaihto, mutisi Arhip. Kiitos, elättäjämme, sanoivat akat, ja menivät heti kotiinsa. Dubrovskij meni edemmäs. Kaksi miestä tuli häntä vastaan, ne huusivat häntä. Dubrovskij tunsi Antonin ja Grischan äänen. Miksi ette ole panneet maata? kysyi hän heiltä.
Sitten tuntevin silmin, ensin yksi, sitten toinen ja kolmas Annikki, Terttu, Tuiran tytöt tuttuja kaikki, kaikkien posket palaen simaoluen iloa: Sehän on Kaukomieli! On totta tosiaan se Ahti! Tulkaa tuota katsomaan, akat muutkin! Sitten ilakoivin ilmein: Nuorten iloihinko tulit? Miksi et karkele, Kauko? Niitä pyöri ympärillä räkättävä piiri, kasvot hehkuen simaoluen punaa. Mitä sankari täällä?
Savon ukko, sarkahousu, pikimusta, pitkäparta, Päästi äänen uunin päältä, Laski pankolta pakinan. Puhe oli aivan pulska, Sanat kaikki sarvipäitä, Jotka rikkoi miesten mielet, Akat näytti närkästyvän.
Arveli akat minua, Naiset tuhmat tunnusteli, Silloiksi likasioilla, Soilla sotkuportahiksi; Vaan vielä tätä nykyä, Kun tämä porras ponnistaksen, Vanha kanto karmistaksen, Likasilta likahaksen, Niin on kumma kuulijanki, Ime ilmanki olijan. Sanotahan, soimatahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät