Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Nuori Dubrovskij jäi seisomaan lähelle laulajia; hän ei itkenyt eikä rukoillut mutta hänen kasvonsa olivat synkät. Surullinen juhlatoimitus loppui. Vladimir meni ensinnä ottamaan jäähyväiset ruumiilta hänen jälkeensä alustalaiset. Tuotiin kansi ja arkku naulattiin kiinni. Akat itkivät kovalla äänellä, miehet usein kuivasivat kyyneleitä kädellään.
"Tahtoo sanoa, että sinä tahdot olla ihminen, mutta olet tarhapöllö." "Pöllöillä, herra paroni, on yöllä tarkka silmä, waan minä woisin todistaa, että " "Todistaa, minulle todistaa, sisilisko! Wanhat akat ja kämnärit woiwat kuunnella todistuksia se on kyllä, minä panen sen muistiin." Passari waalistui, peräytyi ja katosi.
Ilmanko akat sanovat, Muorit muutamat puhuvat, Pilattavan parrat kaikki, Suun menevän surkiaksi. Puikko on puolta kyynäreä, Kyllä kypärän pituinen, Tehtynä teräväpäinen, Jolla kaivavat karetsan, Piipun pohjan poskehensa. Ei purukset suusta puutu, Tukut karmilta katoa, Ikipallit ikkunalta. Miehet muutamat puhuvi Piiput pantavan pilalle, Pohjat puhki pistettävän Karetsia kaivettaissa.
Tätä nujuuttamistaan akat Ailin virkoamisen toivossa ihan innoissaan tekivät pitkän aikaa neuvoen toinen toistaan mihin rovastikin kälkätti sekaan yhtä ja toista. Mutta akat eivät joutaneet kuulemaan rovastin kälkätyksiä paremmin kun rovastinnankaan voivotuksia, kun se myötäänsä tuskitteli. "Voi Aili rakas, voi Aili rakas!"
Akat tuvassa siunasivat itseänsä, ja kasakat kirosivat, mutta sitten pyysin minä emännän minulle muutamia munia antamaan, koska minä kanoja tuvassa näin, ja sitten vähän maitoa ja leipää, luvaten pyytää hänen lukemaan hyvän luvun kanojen ja lehmien ylitse. Toi myös emäntä pian sen kuin minä pyytänyt olin. Totisesti oli paljon pettua leivässä, mutta kuin ei parempaa ollut, täytyi siihen tyytyä.
Akat kinailivat keskenänsä siitä, missä muka Simo olisi juonut itsensä humalaan. Toiset tiesivät, että hän pitää kotonansakin aina väkevää. Oli pitänyt muka aina isän hautajaisista asti. Kukapa häntä oli kieltämässä, vaikka kotonaankin joisi, kun äitinsäkin oli jo kymmenkunta vuotta maannut maan povessa. Nyt hän oli isäntä itsensä.
Mutta koska hän arvattavasti ei saisi mitään selkoa yhdellä kerralla, tulisi ehkä monta poliisi-tutkintoa pidettäväksi siitä asiasta. Aurinko paistoi ja työ eteni ja miehet leikkasivat ja akat leikkasivat ja kielet puhuivat. Ja etäämmälle olialle kuului kaikki yhtenä suhinana.
Ja hän tarttui tylysti Liisan käsivarteen, toiset avuliaat akat tarttuivat toiseen, ja läpi väki tungon raahattiin Liisa ulos ja sysättiin pihalle. Liisa puhkesi ensin itkuun; mutta tulistui sitte hänkin ja lausui monen kuullen. "Jos minä olisin väkevämpi kuin koko mailma, että minä voittaisin koko mailman!" Sitte hän katosi illan pimeyteen.
Mutta Mikko ei enää kuullut, sillä hän oli takertunut lehmää huutamaan. Ja Esan Liisa, joka piteli lehmää kytkyestä, lisäili aina markan Mikon markan päälle, oli tomeran näköinen ja toimitteli rehevää. Se näkyi nostattavan Mikon aatamia. »Karhun Esan Liisapa se näkyy aikovan saada lehmän», sanelivat akat.
Se poika ei tulisi vaikka eläisikin... Rentonaan huusivat Vatasen kanssa vastaan tullessa, että he ottavat Ameriikassa nuoret akat...» »Sanoiko se Ihalainenkin niin?» keskeytti Anna Liisa ja jäi sanattomaksi, kun Kenonen vahvisti puheensa. Silloin syntyi äänettömyys. Anna Liisalle paljastui Antin kataluus. Hän vihastui koko mokomalle miehelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät