United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Surkeus asui sydämmessäni, Kyyneleitä posket itkivät; Maailmat minulle silmissäni Kaikki vierahalle näyttivät. Tyhjä, autio ja jäinen oli maakin,
Hän antoi päänsä vaipua isänsä olkapäälle, salatakseen silmistään valuvia kyyneleitä. Herra von Weissenbach oli jo useasti, ihmetellen kuin arvoitusta, tarkastellut rikasta sielun elämää, jota likinen seurusteleminen tyttärensä kanssa antoi hänen niin monesti nähdä.
Ole valmis, veliseni; kukonlaulun nuottiin yhtyen veisaamaan ilta-aariasi, jota tällä hetkellä joku rasvainen kokki keittää nauravia kyyneleitä hämmennellen hapantuneen tunteen liemeen. Tiedätkö, veliseni, mitä teki mies, joka pantiin maailmaa rakentamaan? Hän veisasi aariaa kukonlaulun noottiin, istui pankolla ja antoi isäntänsä yksinään kylvää kalliot kohdalleen ja puhallella pilviä taivaalle.
Tuota tarkkaa Kyyneleitä Vierii vienoposkillen Silloin sana tuulten teitä Syöksee immen sydämeen: "
»Ystävien sydämet ovat heltyneet, heidän ystävällisyytensä kaiken tuon katkeran jälkeen, L:n syleily ja kyyneleet, minun syvä luottamukseni Anna R:n sydämeen ja kodin mahdollisuus, kaikki tämä on tunkeutunut syvälle sieluun, jolla ei vähään aikaan ollut mitään maallisen ilon toivoa enää. Ne olivat päiviä, niin täynnä surua ja kyyneleitä kuinka on ihminen voinutkin kestää sellaista?
Siihen aikaan piti hän itseään hyvänä ja tahtoi olla hyvä. Minä sen parhaiten tiedän. Kaikki muu tapahtui myöhemmin ... sitten, kun hän lakkasi rakastamasta... Toiset hänet tekivät tällaiseksi ... niin, toiset ja Poppaea." Hänen silmänsä tulivat täyteen kyyneleitä. Jonkun aikaa Lygia katseli häntä sinisillä silmillään, mutta virkkoi vihdoin: "Säälitkö häntä, Acte?"
Ah, ah! pullo, armas pullo! heru paljon pisareita, itke syystä, itke syytä yldä-kyllin kyyneleitä katkerina karpaleina, itke surussa, ilossa; salli juosta jokes suonden kuivan kaulan kasteheksi, kauan vuotaa viinan virrat meille elämän mereksi. Kesti laulu. Nautitse, Naapurin, ilolla aina elämän autuutta enendäin, maljasta hunaja huulilles paina vaivangin tundoa vähendäin.
Ja katsomatta Bincenz'iin sen enemmän meni Wappu huoneesen isänsä ruumiin luo ja sulki oven. Ilman kyyneleitä seisoi hän siinä.
Muistatko tuota paksua neitoa 'Drei Norweger' nimisessä ravintolassa Villanissa?" "Sielläkö, missä me tanssimme, sinä tiedät?" "Ei peijakas, sehän oli Königsbergissä; hyvänen aika, oletko jo sen unohtanut? Mutta tuo paksu neito Villanissa itki katkeria kyyneleitä kun kuuli että olit nainut ja jäit kotiin.
Tätini suorastaan itki minua syleillessään ja sanoi, ollen nauravinansa, että, jos äiti raukkani olisi ollut elossa, se yksinkertainen pikku olento epäilemättä olisi vuodattanut kyyneleitä. "Te olette siis jättänyt Mr. Dick'in kotiin, täti?" lausuin minä. "Minua pahoittaa. Kas Janet'ia, kuinka jaksatte?"