Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Oli tulossa, jo näkyvissä, odotettu laiva ja sen mukana kaivattuja omaisia, ystäviä, tuttuja. Elsa näki äitinsä silmistä vierähtävän muutamia kyyneleitä.
Monta kertaa olet sinä maasta koettanut saada sen juuren, joka kuvaa "neitsy Maarian kättä" ja olet kummastellut sen säännöllistä käsi-rakennusta; "Kristuksen kyyneleitä" on sulla kamarissasi kukkiesi joukossa; ja sitä talonpojan-taloa tuskin lienee kotiseuduillasi, jolla ei olisi "Aaronin parta" rippumassa akkunan keskipielestä.
Huomatkaamme lopuksi, että tämä mielenliikutus hyvin helposti herättää kyyneleitä, koska rakkauden tunne sysää paljon verta sydämeen, josta on seurauksena, että silmät päästävät runsaasti höyryjä. Surun aiheuttama kylmyys hidastuttaa näiden höyryjen liikettä, joten ne muuttuvat kyyneleiksi, kuten edellä on selitetty. Tunnonrauhasta.
BOTHWELL. Mikä silloin poikanne kohtaloksi? Poikani! Poikani! Isäsi antoi minulle vaan tuskaa ja kyyneleitä, pitääkö sinun nyt jatkaa? Sainko sinut kahleeksi ja kuritukseksi tänä päivänä? Oletko punottu elämääni kuin rakkaus syntiin? BOTHWELL. Jos te hänen tähtensä uhraatte vapautenne, ei teidän pitäisi sitä valittaa.
Jotakin tärkeätä on varmaankin tapahtunut, jota ylimmäinen pappi tahtoo hänelle ilmoittaa." Klea peljästyi, sillä hän tuli ajatelleeksi, että Irene edellisenä iltana oli vuodattanut kyyneleitä ja sanonut ikävöivänsä iloa ja vapautta.
Minullakin oli köyhät ystäväni, jotka tulivat luokseni ja vuodattivat kyyneleitä, "kun olin niin hyvä" ja minä tunsin aina suloista mielenliikutusta heidän kiitoksistaan. Varsinkin joulun aikaan minä oikein nautin näistä tunteista.
Jeremias puhui tuskaantuneena ja hellästi, ja hän oli kaunis sinä rakkauden ja tunteellisuuden hetkenä. «Ystäväni, hyväntekijäni», vastasi Eeva kädellään pyyhkäisten pois Jeremiaan silmistä vieriviä kyyneleitä, «katsokaa ... lukekaa mitä on sydämmessäni!
noin kuullen sieluja, loin silmän alas ja pidin alhaalla, sikskunnes sanoi minulle Runoilija: »Mik' on miettees?» »Oi onnetonta», vastasin ja virkoin, »kuin suuri sulohaaveilo ja kaipuu johdatti heidät turmaan tuskalliseen!» Taas heihin käännyin sekä lausuin heille: »Francesca, tuskasi mua murhettavat, sun tähtes itken säälin kyyneleitä.
Sitten poimi hän muutamia kukkia viereltänsä ruohosta, viskasi ne ilmaan iltaruskoa kohti ja vaipui uudestaan suruisesti, kuumia kyyneleitä heruvin silmin katsoa tuijottamaan.
Tyynen mustista silmistä vieri kyyneleitä, hän kaipaili sanomattomasti kasvattiveljeänsä, mutta he lupasivat kirjoittaa toisillensa, ja se oli kumminkin vähentävä kaipausta. Manni juoksi vielä hyvästi sanomassa enollensa ja Maissille. »Kun tulen jouluksi kotiin», sanoi hän, »poikkean Pöyhkeälään teitä katsomaan.» Maissi hymyili.
Päivän Sana
Muut Etsivät