United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on rakastunut omaan rakkauteensa, hän hellii sitä, hän erittelee sitä ja nauttii niistä onnen ja kauhun tunteista, mitkä se hänessä herättää. »Jumalani, miten olet antanut minulle paljon! Miten olet tehnyt minut rikkaaksi, minun Jumalani, mutta samalla niin rauhattomaksi. Mutta itse olen syypää siihen. Minun täytyy saada joku rangaistus!» huudahtaa hän kerrankin erottuaan runoilijasta.
Oh, siinä suhteessa en sitoudu mihinkään, se riippuu niistä tunteista, joita taidatte minussa herättää. Siis tällä hetkellä, rouva... Tällä hetkellä, herra, olen joutunut vasta kiitollisuuteen asti. Ah, te olette liian viehättävä, sanoi d'Artagnan alakuloisena ja te käytätte väärin minun rakkauttani. En suinkaan, vaan minä käytän teidän jalomielisyyttänne, siinä kaikki.
Sen, mitä ei saanut sanoa suorasanaisesti, sen sanoi hän runomitalla. Kun kuvaton puhe oli kielletty, puhui hän vertauskuvin, jotka olivat kyllä kirkkaita ja selviä kangastuksia sekä hänen että hänen kansansa ajatuksista, tunteista ja toiveista, mutta samalla asuivat niin ylhäällä, ettei niiden päälle voinut painaa asetusten varjostinta.
Erotus oli vaan siinä, että tämä puhui yksinkertaista ja suoraa kieltä: jos tarvitset minua niin ota minut; jollet niin mene ohitse. Mutta edellinen oli teeskennellyt ei ajattelevansa näin, vaan elävänsä jostain korkeammista, hienommista tunteista, silloin kun pohjana oli ihan sama asia. Tämä oli ainakin rehellinen, mutta se toinen valehteli.
»Me olemme niin kesyttyneet, niin tottuneet toisiimme en tiedä, kuinka se niin pian voi käydä, mutta niin minulle aina käy ettei meitä vaivaa vaitiolokaan. Minusta tuntuu kuin olisimme läpikäyneet kaikki rakkauden eri asteikot ja kuin nyt olisimme tulleet turvallisuuteen toistemme tunteista.
Ja sellaiset miehet, joilla on vilkas mielikuvitus ja joiden ajatukset alati liikkuvat ylimaallisilla aloilla, sellaiset miehet tosiaankin varsin vähän välittävät maallisista tunteista, ja pitkään aikaan ei Apekides ollut hakenut tilaisuutta sellaiseen ystävälliseen ajatustenvaihtoon, sellaiseen miellyttävään, luottavaan keskusteluun, mikä oli aijemmin ollut yhdyssiteenä Ionen ja hänen välillään ja mikä sisarusten parissa on niin tavallista ja luonnollista.
Hän vaikeni, huokasi syvään ja siveli kädellään otsaansa. Gabrielle ei heti saanut vastanneeksi; Robertin sanat olivat tehneet häneen sellaisen vaikutuksen, että hänen mielensä oli aivan huumautunut voimakkaista tunteista, jotka saivat vallan.
Nuorukainen poika on palannut isäinsä kotiin; hän on perinyt, mitä hänen vanhempansa hänelle jättivät. Hänen sydämensä tykyttää omituisista tunteista. Vihaa oli hänen perintöönsä koetettu istuttaa, mutta mitä setänsä vääryydet ja julmuudet tähän hänen perintöönsä istuttivat, sitä hän ei ole perinyt. Rauha vallitsee hänen rinnassansa.
Betti täti näytti ajattelevalta: Minä en ole niin vakuutettu tohtorin tunteista kuin sinä, minä luulen, että hänen miehenylpeytensä on saanut kovan kolauksen ja että hän tuntee pistokset. Sinä näytät niin iloiselta ja onnelliselta, lapseni, ja kuitenkin on tulevaisuutesi perin epävarma ja synkkä. Mutta minä olen kuitenkin vapaa, Betti täti sinä tiedät, mitä se merkitsee!
Sentähden hän, kierreltyään ajatuksissaan, tuli jälleen ja yhä suuremmalla vakaumuksella siihen päätökseen, että hänenkin, ollen ihminen, joka ei voi täydellisyyteen päästä, on ehkä sittenkin valitseminen yksi löytyvistä tunteista ja pantuaan syrjään muut puhaltaminen erikoiseen liekkiin tämä ainoa, sekä perustaminen sitten siihen toimintansa.