United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
MUTRU. Suonpa Jumalillekin osansa. Mutta Kitkan kuolemata Minä säälin. Siinä miestä. Syödä, juoda hän osasi, Mutta myös tapella taisi, Kaatuakin kunnialla. Kitkan kunniaksi juomme! JOUKKO. Juomme, juomme! Juovat. Näin petyinkö? Niinkö Kotro mun anasti Kuin taikasimani riisti; Tämäkö jumalten tahto? Nähden KULLERVON tulevan perältä.
Oi jospa tässä miehessä, jonka silmistä loimuaa taivaan salama, hänen olemuksensa perustana ei olisikaan Jumalan vanhurskaus, inhimillinen jalomielisyys, totuus ja lempeys silloin vapisisin maailman puolesta. Mutta hänen voimansa iloitkaamme sen kuullessamme on oikeudentunnon, urhoollisuuden ja säälin summa, joka hänessä asuu.
Jos lyötiin krokettia tai erittäin jos jossain leikissä heitettiin arpaa, minä aina hävisin. No jokohan? sanoi Henrik epäilevästi nostaen päätänsä. Ei, ei, älä nyt luule että minä jotenkin säälin itseäni, sanoi Johannes valmiina hermostumaan, se on minun huomioni: aina minulle, ihan kuin tahallaan, ei onnistu. Se on ollut niin silmiinpistävää, niin tuntuvaa.
Säälin näitä nuoria naisia joiden piti haudata itsensä luostarimuurien sisälle koko elämäkseen ja kysyin eikö tuntunut raskaalta pysyä täällä ijäti. Tämän kielsi se jyrkästi, joka johti puhetta, mutta minä en uskonut häntä täydellisesti sittenkään. Sieltä vietiin meidät erääseen osastoon, joka lähinnä muistutti koulusalia, ollen täynnä 15-20 vuoden ikäisiä tyttöjä.
Mut ruumihin, kuin hengen vammatkin, Vaan säälittävät, eivät suututa. Sinua säälin, Nergal poikani. NERGAL. En huoli säälistäsi. Olen mies, Vereni jylhää, kaldealaist' on.
Elsa itki myöskin ja kiihkeästi. Säälin tunne purkausi itkuun, mitä ei saanut helposti tyynnytetyksi. Ja syleilyssä kyynelten mukana nousivat kaikki hellät tunteensa äitiä kohtaan kätköistään. Aivan puutteelliseksi, vajanaiseksi ja mitättömäksi tunsi hän nyt sen ilon ja riemun, jonka osallisuudessa hän itse oli, jollei äiti olisi mukana.
Kirjeitten kautta kehoittaa hän kenraalejaan rohkeuteen ja kestäväisyyteen. He älkööt säästäkö joukkoja eikä maalaisväestöä. »Te sanotte», kirjoittaa hän, »että olen julma. Se on totta. Mutta tiedän myöskin, että kykenen satakertaisesti hyvittämään kaiken sen julmuuden, jota nyt sallin Teidän harjoittaa maani puolustukseksi, ja olen sen tekevä. Mutta nyt suljen sydämeni säälin tunteilta.
Kuta enemmän toinen itki, kuta surkeampana hän esiintyi ja samalla koetti panna kaikki viehätysvoimansa liikkeelle ja vedota hänen hellyyteensä, sitä kylmemmäksi tuli toinen. Minä välistä melkein toivoin, että hän kuolisi, että hänelle tapahtuisi jokin onnettomuus, päästäkseni siitä säälin tunteesta, joka minua vaivasi.
Tällöin saattaa tapahtua niin, että rakkauden ja säälin jäännös, jotka palaavat hänen mielikuvitukseensa, nostaa todellisia kyyneleitä hänen silmiinsä, vaikka hän sielunsa sisällä tuntee salaista iloa, joka on niin voimakas, ett'eivät samanaikaiset kyyneleet ja suru voi sitä ollenkaan vähentää.
On keksitty keino jo, luulen: Kun astuvi majaani rauhaiseen tuo vietävä taasen vihkoineen ja viereeni istahtaapi, omat lauluni tempaan ja armotta hänen kuultensa niit' alan lausua hän kauhulla kaikkoaapi. Voi, voi tätä kurjaa maailmaa, voi sinuas ihmiskunta, sua säälin mä niin, ett' taasenkaan koko yöhön en saane unta. Mikä on tään elämän tarkoitus? Mikä kansan ja yksilön määrä?