United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Otan vain esimerkiksi Riselan tehtaan. Tiedätkö millä kannalla asiat siellä nykyään ovat? Työmiehet, siellä taukosivat muutama päivä sitten työstään, auttaakseen Käppingen veljiään, kuten suuremmoisesti sanottiin; vaan nyt on Riselan tehtaan asema sellainen, että jollei lakkoa mitä pikimmiten saada ehkäistyksi, niin tulee luultavasti vararikko. Ja mikä siitä on seurauksena?
"Ah, tätä onnea, tätä sanomatonta onnea löytää isäni ja ehkä pelastaakin hätet kuolemanvaaroista, hädästä ja kurjuudesta! Sinä et saa estää minua, äitini! Kenenkä velvollisuus, jollei pojan, on etsiä armas isänsä!" Rouva Griffin taisteli kovan sodan sydämessänsä.
Jollei hänen onnistu, rukouksistaan huolimatta, sammuttaa »jokaista kielletyn rakkauden kipinää» sydämestään, niin eihän hän ole muuta kuin ihminen voidakseen torjua pois sellaisen miehen ihailua.
Spenlow'ille, "ei minun tullut siihen ryhtyä. Jollei minun sallita viitata ihmissydämen luonnolliseen huonouteen, saanen ainakin minun täytyy saada huomauttaa tästä väärin sijoitetusta luottamuksesta". Mr. Spenlow sopersi jotakin puollustukseksi ja suostumukseksi.
Nyt hän piti puheita tuttavuudesta ja ystävyydestä ja torpparien tyttäristä. Se oli kaikki outoa. Siuron isäntä kuitenkin pian havaitsi tuon levottomuuden ja että hän helposti kadottaisi valtansa, jollei hän heti ottaisi vanhaa "käskevää" ja "komentavaa" muotoansa.
"Vuoriniityllä kasvaneet heinät, jotka renkimme niittivät, hän vedätti yöllä omaan latoonsa eikä tahdo antaa niitä takaisin", sanoi Rautgundis. "Kyllä kai hän ne takaisin antaa", sanoi Vitiges levollisesti juoden viiniään. "Niin minäkin luulen", sanoi Atalvin vilkkaasti. "Ja jollei hän anna niitä hyvällä niin sen parempi minusta!
"Sinä tiedät, että kaikki ihmiset nauraisivat meitä, jollei meidän olisi onnistunut tappaa yhtäkään ainoata valaskalaa." "Taitavat niin tehdä, katteini! Mutta ei sitä voi auttaa, kun kerran nuot veitikat eivät tule meidän näkyviimmekään!" "Kuuleppas, Martti, meillä ei ole nyt muuta neuvoa, kuin lähteä vielä pohjoisimmille seuduille, siellä niiden kanssa otellaksemme.
Jollei, niin saanpahan ainakin nähdä mitä olen aina ollut niin utelias näkemään: toisen maailman, sen, jossa ei mateerialla ole mitään merkitystä." Hänestä tuntui yhäti, niinkuin olisi hän jotakin vielä ajatellut, mutta ei hän oikein tiennyt itsekään, mitä se oli. Tuntui niinkuin hänen päätään olisi särkenyt, niinkuin suu olisi ollut liian kuiva, mutta ei hän vaan oikein ymmärtänyt, mitä tuo oli.
Vasta viiden- eli kuudentoista vuoden vanha ja sentään niin pitkälle tullut, ettäs menet isäntäsi päälle nyrkki-putikassa. Etkös häpee roisto!... Sinustapa tulisi aika rosvo, jollei sinua aikanaan nöyristettäsi." "Vallan minun sanani," sanoi emäntä. "Pietari mietti jättää asian sikseen; mutt'ei hän sillä lailla viimein enää taitaisi pitääkään palkollisia, ja tahto häntä piru olla emäntänä."
Vaikka olenkin väsyksissä ... vaan jollei kestä kauan, sanokaa minulle asianne, mennään tänne. Ja Fanarin vei Nehljudofin johonkin huoneeseen, joka oli arvatenkin jonkun tuomarin työhuone. He istuivat pöydän ääreen. No, mikä on nyt asianne? Ennen kaikkea pyydän, sanoi Nehljudof, ettei kukaan saisi tietää minun ottavan osaa tähän asiaan. Sehän on itsestään selvää. Siis?...