United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta minä, vaikka olenkin tuttava monen kanssa tässä kaupungissa, en saa lainaa niin paljo, että sen töllin ostaisin. En tosin ole sitä vielä hakenutkaan, vaan tiedän minä sen, ett'en saa." "Eiköhän!"
Halventaako se arvoani, että niin olenkin? Anna. Sinä olet maamme vihollinen! Gerbert. En ole, Anna, siinä erehdyt! Olen päin vastoin sen paras ystävä! Minä rakastan sitä niin paljon, niin paljon, että soisin sen tykkänään olevan omani! Anna. Sinä julma olet minun pettänyt! Gerbert.
Kahteen vuoteen, kuinka niin, Nikolai Konstantinovitsh? Enkö minä sitä ole kertonut teille, Dimitri Semenovitsh, lempo vie, olenkin. Ettekö muista, kuinka m:lle Dorinne muurautti kiinni salin oven, niin että minä nyt olen aivan erotettuna muusta talosta? Tosiaanko, ja minkä tähden? kysyi Martinov viattomasti. Kyllä minä olen sen maininnut teille joskus.
Minä olenkin, arvoisa herra, jo sanonut Teidän ylhäisyydellenne, että teidän tarvitsee vaan tehdä kysymyksenne ja me olemme valmiit niihin vastaamaan. Mikä kirje se oli, jota ai'oitte lukea, herra Aramis, ja jonka piiloititte? Kirje eräältä naiselta, arvoisa herra.
Mesikämmen minä olenkin. Mutta yö on jo pitkälle kulunut ja on aika mielestäni, että nyt molemmat lähdemme Höyhensaarille. Tulen ainakin sinulle tietä näyttämään, vastasi Musti. Ja niin lähdimme me molemmat sillan sinisiä palkkeja myöten taivaltamaan, Musti edellä, minä perässä, hyvä mieli kummallakin. Välillä kääntyi hän aina kallella päin taakseen katsomaan, seurasinko minä todellakin.
No, sittenhän te jo olettekin erittäin rauhallinen, neiti hyvä, kun mielenne jo taas on kepposissa. Niin olenkin; tulehan. Sinullakin on siinä oraa osasi. NELJ
"Kun hän sitte täytti 60 vuotta ja oli nostanut vakuutus-summansa yhtiöltä, kutsui hän perheensä luoksensa ja sanoi heille: 'Olen tullut vanhaksi ja harmaa-pääksi. Voimani eivät enää riitä tämän talon hoitamiseen ja kunnossa pitoon. Mutta elämäni työn olenkin kunnolla suorittanut, vaikka sen itse sanon.
Min'en koskaan ole luvannut noudattaa tahtoasi semmoisessa!" "Kirvesmies on pelkuri raukka; olen iloinen päästessäni hänestä, mokomasta lavertelijasta! ... ei ymmärrä enemmän arvostella reikää kuin tukkiakaan sitä ... sentähden olenkin päästänyt hänet tuuliajolle, jos siitäkin tahdot tiedon.
Kaikki oli ensin näyttänyt menevän nurin, mutta kun pyysin anteeksi, selvisi asiat vielä paremmiksi kuin ennen olivatkaan. Mutta tässä asiassa ei auta anteeksi pyytäminen. Hän tahtoo itse 300 markkaa ennemmin. Ja niin minä olen kuin olenkin joutunut satimeen, josta en pääse milloinkaan irti."
Ei ole helppoa ilmaista sitä, ja minä olenkin sitä paljon ajatellut, ennenkuin päätin tulla tänne." Hän venytteli sanojaan, katseli herkeämättä Norinea tultuaan vakuutetuksi siitä, että tuo toinen nainen oli liian nuori ollakseen se, jota hän etsi.