United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nuori tyttö purskahti taas itkuun ja aivan mieletönnä pani hän kasvonsa luutnantin käsivartta vasten. Tämä, myöskin puolestaan vähän hämmästyksissä, ei virkkanut muuta kuin sanoi vaan liikkumatta: "Malttakaa nyt mielenne!" eikä voinut kääntää silmiänsä nuoren tytön kaulasta, jota kova itku oikein järisytti.

"Jos niin on mielenne, armollinen kuningas, se vielä voidaan saada parannetuksi", keskeytti häntä kreivi, tarttuen kiinni niihin toivoihin, joita hänen kunnianhimonsa nyt kuvasi hänen eteensä.

Se oli tuhmaa puhetta minun puoleltani. Olkaa mitä mielenne tekee. Muutamien ihmisten, arveli Lamppu, puolustavalla äänellä, täytyy välistä olla mitä he eivät soisikaan. Sitä ei kukaan tiedä paremmin kuin minä itse, huokasi toinen. Minä olen saanut olla kaiken ikäni sinä minä en olisi suonut olevani. Kun minä, virkkoi taas Lamppu, ensiksi aloin sepittää pieniä lystilaulun tapaisia

Viisas Kadiga teki kaikkea mitä taisi lieventääkseen heidän suruansa. "Malttakaa mielenne, lapsukaiset," sanoi hän, "tämä ei ole mitään, kun siihen totutte. Se on maailman tavallista menoa. Ah! kun tulette niin vanhaksi kuin minä olen, te opitte oikein arvaamaan nuot miehet.

KANTTORI ja POMMERI tulevat eteisestä käsikynkässä. POMMERI. No, onko nyt mielenne hyvä, kun olette saaneet koko kaupungin miten sinä kanttori sanoitkaan? KANTTORI. Blamaseeratuksi POMMERI. Ja sikaneeratuksi! Minä kysyn onko? PORMESTARI. Mekö, pormestarinna ja minäkö olemme sen tehneet? POMMERI. Kuka esitteli tänne Hurmerintaa sanomalehdentoimittajaksi? KANTTORI. Sinä, pormestari!

On luonnollista, että se, mitä nyt aion sanoa teille, hämmästyttää teitä, mutta luotan siihen, että ette anna sen liian suuressa määrässä häiritä mielenne tasapainoa. Ulkomuodostanne päättäen olette tuskin kolmikymmenvuotias, ja ruumiillinen tilanne on jotenkin samanlainen, kuin liian pitkästä ja syvästä unesta heränneen henkilön.

Tunnetteko sotalakeja ja tiedättekö, mikä rangaistus kohtaa sitä, joka pitää kapinallista puhetta korkeinta päällikköä vastaan? Hurraa! Hurraa Armfeltille! oli sotamiesten vastaus. Eläköön kuningas! vastasi Armfelt. Malttakaa mielenne pojat! Ei kapinaa, muuten täällä silmuksia liikutetaan.

Malttakaa mielenne, Wielopolski, keskeytti hänet kuningas käskevällä äänellä; luultavasti oli hänen mielestään nyt paras aika lopettaa tämä meteli, josta voisi olla vaarallisia seurauksia. Lobenstein, muistakaa, että kreivi on vieraamme. Hyvät herrat, miksi haaskata aikaa joutavalla toralla?

"Kiitos", vastasi pormestarinna jääkylmästi, "samoin aion minä tehdä teidän puolestanne, rukoilla, että Jumala tekisi mielenne nöyremmäksi ja lempeämmäksi, rukoilla, että oppisitte ymmärtämään Vapahtajan sanat:

Minä tahdoin viivoittaa koko maailman mieleni mukaan, teidän mielenne mukaan. Niin, sen kaiken tahdoin minä tehdä. Mutta sitte tuli hän. KERTTU: Teidän veljenne? GRANSKOG: Minä itse saatoin hänet teidän salonkiinne. KERTTU: Puhukaa minulle vielä hiukan aatteistanne. Miksi jätitte ne kesken? GRANSKOG: Mitä voin minä yksin! KERTTU: Sanotaan, että yksinäisin on voimakkain. GRANSKOG: Niin onkin.