United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minäkö! en suinkaan! huudahti d'Artagnan. Minä olen vaan utelias saamaan selkoa tuon naisen salaperäisyydestä. En tiedä minkä vuoksi, vaan minusta tuntuu, niinkuin tuolla naisella, vaikka hän onkin minulle vallan tuntematon ja minä samoin hänelle, olisi joku vaikutus minun elämääni.
Minäkö! en millään muotoa; minä olen vaan ihan juovuksissa, siinä kaikki, eikä koskaan kukaan ole niin paljo koettanut siihen tilaan päästäksensä. Saakeli soikoon, olenpa varmaankin osaltani tyhjentänyt sata viisikymmentä pulloa. Herra armahtakoon! huudahti isäntä, jos palvelija on juonut puolenkaan verran mitä hänen herransa, olen minä hävinnyt mies.
"Sinä suoritat varmaan korkean opinmäärän yliopistossa, Steerforth", arvelin minä, "jollet ole sitä jo tehnyt; ja he saavat hyvän syyn ylpeillä sinusta". "Minäkö opinmäärän suorittaisin!" huudahti Steerforth. "Ei! rakas Tuhat-ihanaiseni, et suinkaan pane pahaksi, vaikka nimitän sinua Tuhat-ihanaiseksi?" "En ollenkaan!" vastasin minä. "Sepä hyvä toveri!
"Mitä? Minäkö sen tein? Kasakka-piruthan ne olivat, enkä minä." "Ja nyt saat tehdä huvimatkan Siperiaan." "Paremmatkin miehet ovat ennen tehneet saman. Piru nielköön kun en minä saanut henkeä useammasta kirotusta partasuu-p leestä, niin minä olisin taitanut lähteä keveämmällä omallatunnolla." "Vieläkö päälliseksi tahdot ansaita selkääsi sopimattomasta puheestasi?"
"Pidän, kuinkas muuten." "Sinä matkustat Englantiin; minä jään tänne...!" "Minäkö matkustaisin ilman teitä, sir!" huudahti tuo uskollinen palvelija melkein itkien. "Sinä matkustat, minä jään tänne," kuului päättävä vastaus, josta ei käynyt mihinkään vetoaminen.
"Ja sitäpaitsi hankin sinulle erään liittolaisen. "Tunnethan sinä Petroksen, ystäväni." "Hyvin, jo useita vuosia." "Sallitko, että kutsun hänet osalliseksi keskusteluumme?" Hän palasi työhuoneeseensa. "Petros, nainen on ruhtinatar Gotelindis, Teodahadin puoliso. "Hän tahtoo puhua meidän molempien kanssa. "Tunnetko hänet?" "Minäkö? En. En ole koskaan nähnytkään häntä", vastasi kaunopuhuja nopeasti.
"Se on sitte ollut erheys", sanoi Anni, "ethän arwele pidättää Olgaa tänne?" "Minäkö? Kun paroni on lähettänyt minulle Kulakowin orjan, ja se täällä muuttuu mamseliksi, täällä minun linnassani, luuletteko minua niin tyhmäksi, että laskisin senlaisen saaliin käsistäni, ei, ei, teitä, neiti Olga, minä en woi jättää muuanne kuin " "Muuanne kuin?" huudahti Olga.
Onpa sekin mies!... eikö hän itse tullut tänne minua liehakoimaan?... ja juuri minua!... minäkö hänet tänne kutsuin, vai?... Käskinkö minä hänen iskeä silmänsä tuollaiseen ruikuttelevaan raukkaan?... Onko sekin minun syyni muka?... Nyt näkee, mitä siitä seuraa, ja nähköön! Minäkö tässä annan pettää ja pilkata itseäni mielin määrin?
Ja koska ne menevät kaupaksi, niin Mutta nyt on Riikalla päivällisen laitto. Jos tulette aamulla, niin keräilemme ne iltapäivällä valmiiksi. No, sama se. Vaan mitäs olen velkaa näistä entisistä? Ei mitään. Herra jumala, minäkö rupeisin teiltä rahoja ottamaan. En, en vaikka mikä olisi. Tarvitsette ne tarkkaan itsekin, ja minä kyllä tulen toimeen, ei minusta lukua.
IINA. Minäkö? Sehän on runollisuutta. Kirjoissa, teatterissa sitä kuulla saa. Kosijoiltani sitä olen kyllikseni kuullut. Mutta mitä arvoa on tuollaisilla sanoilla. Tuuli ne mukanaan viepi heti. Ei Selmani, ei kauniilla sanoilla nykyaikana ole mitään merkitystä. SELMA. Mihinkä sitä sitten luottaa saa jollei sanoihin? IINA. Töihin, töihin! SELMA. Töihin? IINA. Minä tahdon sinun parastasi.