Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 11. toukokuuta 2025


Minä tahdoin vain kysyä elävältä, ajattelevalta, tuntevalta olennolta, samallaiselta kuin minä itsekin voin kysyä: olinko minä viisas vai hullu? Te olette vastanneet. Kun te tapaatte tästälähin hänet, niin tervehtikää häntä minulta. Minäkö?

Emäntä sanoi tässä kerran, että siellä olisi hyvä mökin paikka, jos ketä haluttaisi ruveta sitä tekemään. Ja kyllä se näkyy niin olevankin. Joko te kohta rupeatte tekemään? kysyi Liisa ja pani kirjansa ikkunan penkille. Minäkö? kysyin minä takaisin ja hämmästyin kovasti sitä kysymystä. Kuka teille on sanonut, että minä ? Emäntä sanoi, että te olette aikonut minkätähden ei!

Useat eivät tiedäkään elävänsä ja miksi he maailmaan ovat luodut. Täti! miksi te oikeastaan olette maailmassa? SANNA. Mitä? Minäkö? Miksikä elän maailmassa? Ompas kaikkea! Minä minä elän huvikseni. VOITTO. Sekin muka syy! Ei kelpaa. Sanokaa parempia. Miksikä elän? Sitä en ole tullut tuumanneeksi! Sitä ei ole minulle kukaan sanonut.

*Maija*. Kas niin, Matti, nyt on aika täperällä. Pojat täytyy heti lähettää metsään, että kuningas ei saa niitä nähdä. *Matti*. Mutta sydänkäpyseni, etkö sinä äsken tahtonut päästä niistä molemmista; niin minusta tuntui. *Maija*. Sinusta tuntuu ja tuntuu. Minäkö tahtoisin kadottaa rakkaimmat lapseni!

Elä nyt, rakas... Mutta sano minulle, koska nyt kerran itse otit sen puheeksi ... kuinka on sittenkin mahdollista, että te tulitte tähän taloon ... kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut ... etkö olisi saanut sitä estetyksi? ROUVA LINDH. Raukeasti. Minäkö? En ole mitään voinut ... en ymmärrä häntä, en tunne häntä enää.

Sano, ja minä käyn vaihka vasten pöyreätä karhua pieni puukko kädessä, jos niin vaadit. Sano, mikä on ehtos? MARIANA. Että otat minun vaimokses. TIMOTEUS. Kirkas tuli ja jyrinä! sehän on tarkoitukseni, sehän kultanen meininkini. Katsos tässä. Mutta minäkö suutella uskallan? Minä! Sitä en olis uskonut. Mutta siinä, missä klasit ja olvituopit kalisee, siinä paukahtelee myös suudelmat.

"Minäkö?" huudahti Petronius. "En, kautta Lethen pojan! en minä sitä tunnusta, vaikka siinä asuisi kaikki ihmisten ja kaikki jumalten viisaus. Siihen täytyy panna vaivaa, enkä minä tahdo nähdä vaivaa. Se vaatii ihmiseltä kieltäytymistä, ja minä en tahdo kieltäytyä mistään tässä elämässä.

PANDARUS. Siksi että hän on minulle sukua, siksi hän ei ole yhtä kaunis kuin Helena; jos hän ei olisi sukua minulle, olisi hän yhtä kaunis perjantaisin, kuin Helena on sunnuntaisin. Mutta mitä minä siitä välitän? En, en välitä, vaikka hän olisi musta kuin murjaani; se on minusta yhtä kaikki. TROILUS. Minäkö sanon, että hän ei ole kaunis? PANDARUS. Minä siitä viisi, sanotko vai etkö sano.

Nyt on ensimmäinen käskyni, että Lauri vaikenee ja panee koreasti ma'ata; toiseksi käsken minä, että sydämemme lohdutukseksi jokainen meistä, paitsi Lauri, ottaa tinapullosta pienen naukin. Niin, saadaan tästä. LAURI. Mutta minäkö en saisi, minäkö? JUHANI. Sinä panet ma'ata. LAURI. Siihen on helvetissä kylläkin aikaa. JUHANI. Jumala tiesi, Lauri-kulta, missä ma'ataan vielä.

"Tyyppi, tyyppi, se on alkuperäinen olento, se on naurettava ihminen!" vastasin minä, ruvettuani minäkin hänen lapsellisesta naurustaan nauramaan. "Se on luonne. Tiedättekö, mikä haaveilija on?" "Haaveilijako? Minäkö en sitä tietäisi? Olenhan itsekin haaveilija.

Päivän Sana

helviä

Muut Etsivät