United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedustelin eilen, ja hän on juuri viimeisellä hetkellä maksanut kaikki säntilleen. Mutta miten, sitä en tiedä. Se tulee sinun tietää. Hän ei saa jättää velkoja Turkuun. Se on minunkin ajatukseni. Minulla on epäluulo, jota tuskin uskallan tunnustaa. Olisiko hän ehkä joutunut tuon saksalaisen ihmetohtorin käsiin? Onpa ihmeellistä, että heti pääset jäljille.
"Niin, Jumala teitä kaikkia kolmea siunatkoon!" huudahti Bengt, joka nyt tunsi, ett'ei hänellä enää ollut mitään sanottavaa, "kalliin Mestarini nimessä uskallan lausua sanat: 'Te ette ole kaukana Jumalan valtakunnasta! Pian, pian otatte vastaan suloisen sanoman ja viimeinenkin vallitus luhistuu. Kolkuttakaa, etsikää, anokaa vain yhä hartaasti..."
"Ei, ja vielä kerran ei", hän sanoi päättävästi. "Hän on syntynyt iloa, minä huolia näkemään, ja jos vielä uskallan pyytää sinulta, oi ylhäinen Jumaluus, jotakin, niin pyytäisin, että ottaisit tämän rakkauden sielustani, joka pirstaleiksi murtaa sydämeni, kuin lahonneen puun, ja että sinä kauaksi poistaisit minusta kateuden, nähdessäni Irenen onnellisena Publiuksen käsissä.
Ja uskallan siis, korkea herra markiisi, sulkea hänet suosioonne, koska hän on ollut pelastuksen välikappaleena teidän palvelijallenne, Dugald Dalgettylle, Drumthwacketin herralle.» »Se on ylistettävä teko», lausui Montrose totisesti, »jonka tietysti aion palkita ansion mukaan.»
Copperfield ja te, Miss, olette kaksi eri ihmistä. Jos Mr. Copperfield tahtoo kuulla jotakin minulta, uskallan muistuttaa Mr. Copperfield'ille, että hänen sopii asettaa kysymyksensä minulle. Minun tulee säilyttää arvoani". Hetken taisteltuani itse kanssani, käänsin silmäni häntä kohden ja sanoin: "te olette kuulleet kysymykseni. Pitäkäät sitä teille itselle tehtynä, jos niin tahdotte.
Lemmitty ystäväni ja opettajattareni! Tuskinpa enään uskallan katsoa miltä päivältä teidän ystävällinen kirjeenne on. Onko todellakin mahdollista, että kokonainen vuosi on kulunut siitä ilopäivästä, jona minä sain tämän kirjeen, ja olenko todella voinut olla kokonaisen vuoden vastinta kirjoittamatta? Voi, armas ystäväni! ollessani johdantonne alla olin minä paljon parempi, kuin nyt olen.
PORMESTARI. On paikkakunnallemme suuri onni ja kunnia, että saimme hänet tänne! KANTTORI. Rohkeniskohan mennä esittämään hänelle intiimituttavuutta. Joko setä on juonut veljenmaljat? PORMESTARI. En ole vielä, mutta minähän aina ehdin, kun hän asuu meillä. POMMERI. Minä kyllä uskallan lähteä. KANTTORI. Eipä sen vuoksi, ettei uskalla.
Vaikka en varsinaisesti olekaan tuttu Herra Pastorin kanssa, niin uskallan jäädä odottamaan edellämainittua lainaa, josta, sen vakuutan, maksu on mitä pikimmin seuraava. Kemiön pappilassa, 18 p:nä syysk. 1715. Kunnianarvoisan ja Hyvinoppineen Herra Pastorin kuuliainen palvelija Ernesti Grabbe.» Kirjeen pistin taskuuni ja lähdin ratsastamaan pappilaan.
Suokaa minun siis vakuuttaa teille, että vaikka minä ihmisenä en voi tuntea itseäni vapaaksi synnistä, uskallan minä kuitenkin vapisematta antaa Jumalan katsoa sydämeeni, eikä koskaan sen minä vannon Ijankaikkisen ja Hänen läsnä-olonsa kautta ei koskaan saa viettelys, pahe, paha esimerkki eikä edes hirmuisemmat tuskat; jaa, ei itse kuolemakaan minua poikkeamaan hyväin avujen tieltä.
Hanna ja Antti olivat jääneet muista jälkeen. "Huomenna, kun sinä olet perämiehenä, lähden minäkin kosken alle", kuiskasi Hanna Antille. "Nytkin lähtisin, mutta en jouda... Kero-Pieti on kai pian talossa..." "Uskallatko lähteä minun ollessani perämiehenä?" kysyi Antti, ja hänen silmänsä säteilivät riemusta. "Sinun kanssasi uskallan mihin hyvänsä!" Hannan ääni oli varma.