United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne tapahtumat, jotka nyt seurasivat, erittäinkin kohtaus Robert Tresillianin ja hänen poikansa välillä sekä sen perästä tämän ja Gertrudeen välillä olivat niin liikuttavia, ettei niitä voi sanoilla selittää. Nuoren tytön sielun tuskasta ja ruumiillisesta puutteesta kalvenneet kasvot säteilivät onnea tässä monipäiväisen toivottomuuden jälkeisessä riemun tuokiossa. Kahdeskolmatta luku.
"Ei, minä ratkaisen arvoituksen teille, te nykyajan lapset, jotka olette menettäneet isien muinaisen voiman luopuessanne isien uskosta ja joilla ei nyt ole mitään lohdutusta. "Minua säälittää puheenne, joista kuvastuu toivottomuus." Hänen harmaat silmänsä säteilivät omituisesti. "Kaikki, mikä täällä maan päällä ilahduttaa tai pahoittaa mieltä, on tuskin ilon tai surun arvoista.
Ja hänen kasvonsa säteilivät lapsellista iloa. "Olen vähän väsynyt", sanoi Eugen kylmästi hymyillen, "olen avannut vähintäin pari sataa kääröä ja lukenut yhtä monta nerokasta runonpätkää. Se kysyy jo voimia." Kun hän tuli omaan huoneeseensa, pysähtyi hän ikkunan ääreen, siirsi syrjään ikkunaverhon ja seisoi hetkisen katsellen ulos rauhalliseen, tähtikirkkaaseen talviyöhön.
Kun hän nyt näki kuinka eukon silmät säteilivät ilosta ja tyytyväisyydestä joka kerran kuin pojan nimeä mainittiin, silloin huomasi Jakobsson vasta oikein selvästi tehtävänsä vaikeuden ja epätoivo sydämessä lähti hän illalla jälleen jahtiinsa. Unta ei ollut ajattelemistakaan; koko yön mietti hän keinoa miten parhaiten ilmoittaisi äidille tuon kauhean sanoman.
Hanna ja Antti olivat jääneet muista jälkeen. "Huomenna, kun sinä olet perämiehenä, lähden minäkin kosken alle", kuiskasi Hanna Antille. "Nytkin lähtisin, mutta en jouda... Kero-Pieti on kai pian talossa..." "Uskallatko lähteä minun ollessani perämiehenä?" kysyi Antti, ja hänen silmänsä säteilivät riemusta. "Sinun kanssasi uskallan mihin hyvänsä!" Hannan ääni oli varma.
Lohi- ja voivaditkin heloittivat pöydällä, jota monen monet kynttilät valaisivat. Teppo ja Väinö viittasivat Taavaa ja Marttaa viereensä. Ja somalta ja mukavalta Taavasta ja Martasta nyt tuntuikin istua pöydän huomattavimpien miesten viereen, kun sormissa säteilivät jalokivisormukset.
Nuoren papin kauniit silmät säteilivät ilosta, hänen nähdessään suotuisan tuloksen, johonka heidän laskunsa näyttivät johtavan, ja ajatellessaan niitä monia pieniä, sairaita, lapsiraukkoja, jotka tämän kodin kautta tulisivat saamaan hoitoa.
"Oi, isä, äiti", ja hänen kasvojansa kirkasti äkkiä säteilevä hymy, "katsokaa, alkaa tulla lunta katsokaa, katsokaa, miten suuria kauniita lumihiutaleita satelee..." Ja hän katseli ympärilleen, ja hänen silmänsä säteilivät ilosta ja ihmetyksestä.
Hän likeni Crispusta, hänen kasvonsa säteilivät innostuksesta, ja hän rupesi puhumaan äänellä, joka oli kuin toisen palveluksessa: "Crispus, jääköön hän meidän joukkoomme, ja jääkäämme me hänen luokseen, kunnes Kristus suo hänen parantua."
No siinä tapauksessa minä vielä tulenkin sinne, hyvästi! Soi kolmannen kerran ja lähtövihellys kuului. Hyvästi Magna, jos te tietäisitte! Sanokaa yksi ainoa kerta sanat uupuivat Hugo, tavoitteli hän. Hän puristi rajusti Magnan kättä, tämä katsahti ihmetellen häneen, mutta sitte levisi hänen poskilleen syvä puna ja hänen nuoret kasvonsa säteilivät omituisesti. Hyvästi Hugo kuiskasi hän.