United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidän odottamaton tulonsa pakoitti Hannan päästämään heikon huudon. Luutnantti säilytti sitävastaan täydellisesti tajunsa, sillä juuri kun hän näki nuo viisi nimismiehen tytärtä, näkyi heidän takanansa rovasti Haborg.
Heikki tunsi kevättulvan voimat ja arvasi soutaa kylliksi ylös, ettei kosken virta ulottunut puoleensa vetämään. "Koskimies se on tuo Heikki!" kehui Iisakki, kun näki Heikin veneen lähenevän Paloniemen rantaa. Mutta kun hän katsoi tytärtään silmiin, näki hän, että Hannan katse oli jääkylmä ja silmäin ilme melkein eloton.
Hannan kasvot hieman punastuivat, vilkasi kiinteän kysyvän silmäyksen Jukkeen ja tyynesti hymyillen hieman leikillisesti kysyi: »Mikäs aatos sieltä nyt tulee? Anna vaan tulla lämminnä käsiin». Jukke rykäsi. Suu vetäytyi niepseään naurun kihnaan ja hyväntuulen näköisenä alkoi: »Niin... Minun mieleeni juolahti ajatus että, että me rupeamme yhdeksi taloksi».
Syötyään hän lähti heti ulos. Söderling loikoi penkillä. Helga oli korjannut pois ruuat ja astiat ja istuutunut työnsä ääreen ikkunan luo. Nyt se taas soutaa merelle. Mikä häntä oikein vaivannee? Kai niillä oli jotain Hannan kanssa. Söderling otti kiikarin ja meni kalliolle. Helgakin oli utelias ja seurasi mukana.
Hauskaa oli maalla ollut, mutta hauskaa oli tulla kotiinkin jälleen. Turva, se oli heidän koiransa nimi, heilutteli ilosta häntäänsä ja hyppeli vasten. Kukat olivat sillä aikaa tavattomasti kasvaneet; kummako se, kun äiti niitä hoiti. Miina oli rukoustanut äidiltä parhaat Hannan kamariin ja ruukkujen ympärille hän oli laittanut sievän sievät paperikoristukset.
Pois huolet jäis, kun hymyäis taas sulo huulet Hannan. Taas valat sois, ja siimeiss' ois niin armaat meillä retket; oi, minkä hurman kohtaus tois, min kaihon eronhetket! Sa Taivainen, vain tiedät sen, kuink' kaikki hälle annan ja ainiaks ma kalleimmaks sain rakkaan sulo Hannan! Hannalle. En, Hanna, jää vain kasvojas ja varttas ihannoimaan, vaikk' ilmestyen sulossas, saat veret kuumat soimaan.
Saarnamiehen ääni oli lempeä, ja hän laski lihavan kätensä veltosti Hannan olkapäälle. "Sinun äiti-vainajasi oli totinen Jumalan lapsi", sanoi hän sitten, nähtävästi liikutettuna. Se koski Hannaan niin, että hän pillahti itkuun. "
Jos missä vaan on kielo haan, tai lilja puron-sannan, jos pesällään mä kyyhkyn nään, ne mieleeni tuo Hannan. Ja Clyden rannall' liiveissään on neidoill' lastikoita; mut vaikka vaatteet hienot on, ei Hannaani he voita. Kun kauppalaan hän saapuu vaan, on muita kaunihimpi; sen joka mies ja poika ties, vaikk' onkin röijyss' impi.
Kumpikaan ei puhunut mitään, mutta molemmat ymmärsivät, että se, mitä huhuna olivat kuulleet, olikin totta ja että heidän toiveensa olivat varsin vähäiset. Hannan käytös Anttia kohtaan ja Iisakin erinomainen iloisuus todistivat, että Antti oli tervetullut mies taloon.
Kun sinulla, Hemmi, on perhettä hännän jatkoksi, niin jospa tässä ruvettaisiin viljelemään näitä peltoja ja niittyjä ja elää kyhnittäisiin tässä kotona, sanoi ukko. Siihen ei ruveta. Kuulittehan illalla, että ulostekoja vastaan annetaan pellot ja niityt viljeltäviksi.