United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tätä ei näkynyt, minkä vuoksi Pekka kutsui Anttia ja koiraa ja palasi vartiopaikalleen, johon hän asettui voidakseen jo matkan päästä huomata odotetun tulijan. He näkivät kyllä useita laivoja ja veneitä purjehtivan eri tahoille kaiken päivää, mutta yksikään ei lähestynyt saarta.
Ja kumminkin Heikki tunsi selvästi, että hänen oli mahdoton nostaa Anttia omissa silmissään entiselle sijalle. Oli niinkuin jokin olisi takaa lyönyt Anttia polven alle. Hänen miehekäs olentonsa lutistui ja notkahti alas.
Heikki heittäytyi istumaan Anttia vastapäätä ja tunsi, että tuo hänen liikkeensä oli huoleton ja vapaa. Jaa-a Antti! Tässä minä nyt olen ja tämmöiseksi minä olen käynyt. Mutta sinun pitää huomata, että maalla olen ollut puolitoista vuotta, ajatteles: puolitoista vuotta yksinäisyydessä!
Kuumeen tapaisella kiihkolla odotti nyt suuri ihmisjoukko Sipolan kartanolla ja porstuissa sitä ilmestystä, kun Anttia tuodaan raudoissa ulos. Ja voimakkaammat henkilöt asettuivat ovien poskiin rappusille sekä muualla matkan varteen, josta tiettiin sitä tuotavan. Muutamat katselivat ja penkoivat nimismiehen rekeä, nähdäkseen minkälaiset ne kahleet ovat, joihin Antti pannaan. Mutta ei siellä ollut.
Hän tervehti ystävällisesti ensin Beda muoria ja sitte Anttia, mutta tämä ei vastannut, vaan katsahti tätiin arasti sivultapäin. No, kuinka Antin laita on, kysyi täti, otti tuolin ja istuutui vuoteen ääreen taputtaen sairasta käsivarteen. Mutta Antti ei vastannut; puri vaan huuliaan entistä lujemmin ja kääntyi taas seinään päin. Täti otti nyt esiin raamattunsa ja alkoi silmäillä sitä.
"Tulen koskentaipaleelle vastaasi, jos joudan", lupasi hän. "Tule! Poikkeamme Viuhkuraiseen kahvia juomaan", sanoi Antti iloisesti. Anttia kiirehdittiin lautalle. Muut soutumiehet olivat jo paikoillaan. Kun Hanna ja Antti joutuivat törmälle, osuivat Hannan silmät Paloniemen Heikkiin, joka seisoi jo etupäässä lauttaa, perämiehen paikalla. Heikin silmät pälyivät niin kummasti.
"No nyt saa Jussi mennä ja poikain pitää tulla lukemaan ... sillä kun pappa tulee puoliselle niityltä ja alkaa läksyjä tiedustella, niin mitäs sitä silloin sanotaan", lausui ruustinna ottaen Jannea ja Anttia käsipuolesta ja taluttaen heidät sisälle.
Ja siinä jo ajateltiin, että kenties hän hyvinkin noinikään heittänee puhumisensa. Mutta äkkiä eno käännähti, katsoi Anttia, sulhasmiestä, tarkoin ja kysäisi: Milloin sinä Antti oikeastaan päätit kosaista tuota tyttöäsi? Milloinka? Sitäpä on vaikea sanoa, sillä monta monituista kertaa olin ajatellut sen tehdä. Niin mutta ... älä kiertele.
"Näin hänen villistä ilmeestään, että paha hänellä oli mielessään." Antti katseli miettiväisenä eteensä. "Ei hän olisi kaikkea tätä tehnyt, mutta hänen järkensä pimeni. Tunsin hänen sydämensä lämmön, kun Varsankalliolle kahden jäimme, enkä vieläkään osaa häntä vihata." Nyt Hanna ei oikein ymmärtänyt Anttia.
"Jos Jumala ei ole Anttia eikä toisia vielä määrännyt kuolemaan, pelastuvat he kyllä, vaikken ymmärrä, millä lailla..." Lauttamiehet olivat myös liikutettuja, vakava ilme silmissä. Kaikki pitivät kovaa kiirettä. "Jumala kanssanne!" sanoi Hanna ja palasi isäänsä totellen törmälle. Lautta loittoni rannasta, ja Hanna lähti oikaisemaan läpi männikön koskelle.