United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sellaisella menettelytavalla saa yhä hellemmän ja hartaamman luottamuksen mieheltänsä, mutta ei suinkaan törkeässä leppymättömyydessään, kiroomalla ja hylkäämällä häntä. Tällä tavalla ei kenenkään oikeamielisen vaimon tule menetellä. Kaukana siitä! Ja ajatteles!
Rouva Linde. Sitä en epäile. Vaan mitä sinä tarkoitat? Nora. Puhu hiljaan. Ajatteles, jos Torvald kuulisi sen! Sitä hänen ei pidä saada millään muotoa ; sitä älköön kukaan saako tietää, Kristiina; ei kukaan paitse sinua. Rouva Linde. Mutta mikä se sitten on? Nora. Minä se olen, joka olen pelastanut Torvaldin kuolemasta. Rouva Linde. Pelastanut ? Millä tavoin pelastanut? Nora.
*Rosmer*. Enemmänkin kuin mitä ennen olet kertonut? *Rebekka*. Niin. Enemmän ja jotain muuta. Eikö se ole kummallista, Rebekka? Ajatteles, sielussani on silloin tällöin hämärtänyt aavistus siitä. *Rebekka*. Onko? Ja sentään ? Kuitenkin sinä ? *Rosmer*. Minä en koskaan uskonut sitä. Leikin sillä vaan noin ajatuksissani ymmärräthän. *Rebekka*. Jos vaadit, niin kerron sinulle nyt heti senkin.
»Kuinka se on viisas ja ymmärtäväinen!» huudahtaa ukko Swart. »Se oikein repi piipun suustani. Kyllä siitä vielä tulee aika mies, kun joutuu!» »Niin minäkin arvelen», sanoo lukkari. »Sanon sinulle, Swart, että sillä pojalla on kova luonto. Ajatteles, että se eilen istuessaan minun polvellani veti minua niin kovasti parrasta, että vedet tulivat silmiini.
Mikäs katututtavuus se on? kysyi Gabriel tuntien että hänen suupielensä kalpenivat ja sydäntä huimasi. Eikö hän ole sinun ystäväsi? kysyi Ingrid viattomasti ja tottelevaisesti katsoen Gabrieliin. Mutta sinä et ole esitetty hänelle. Niin, ajatteles, kuinka omituista, tutustuin hänen kanssaan juuri niinkuin sinunkin kanssasi: hän itse esitteli itsensä ja pyysi tulla saattamaan minua.
Ajatteles, että se nyt kukkii ensi kerran, tänä aamuna juuri löysin siinä kolme kaunista nuppua. Näin liverrellen vei Aili sulhastaan käsipuolesta ulos verannalle ja sieltä ryytimaahan suurta käytävää pitkin, joka meni alas lehtimajaan. Martha katsoi heidän jälkeensä.
Ja sen kepposen he tekivät. Palasivat takaisin sille kohdalle, josta polkutie erosi, ja siitä sujahtivat metsään. Odottakaa siellä, vaan elkää pitkästykö! huusi Aina. Elä Jumalan luoma niin kovaan, jos kuulevat, varoitti Hilma. Johan nyt kuulivat. Mutta ajatteles, kuinka hävyttömiä olivat nuo nuo miksi heitä sanoisin? En löydä niin rumaa nimeä heille, kuin ansaitseisivat. Ruojat.
Uskotko, että olen nyt kahta vertaa onnellisempi? Niin, Johannes JOHANNES. Mitä sinä kiemurtelet siinä? Uskotko, sano? ANNA LIISA. Kyllä mutta päästä minut jo pois, päästä, hyvä Johannes. JOHANNES. Mihin sinulla on kiire? ANNA LIISA. Kangasta luomaan. Eihän tule vihkimäleninki valmiiksi tällä tavoin. JOHANNES. Niin, vihkimäleninki! Ajatteles, että meillä kolmen viikon perästä on häät!
ANTON Liisalle: Mite teel on tapaktunu sen Hektorin kans? TYYNI viittaa Liisan lähtemään. VANHA-LIISA menee. TYYNI. Sitä ei todellakaan voi kertoa ruuan aikana. ANTON nousee. Ankarasti: Mine on sööny. TYYNI. No, olkoon niinkuin tahdot. Ajatteles kuinka mautonta: Hektor on jostakin tunkiosta vetänyt esille vastasyntyneen lapsen ruumiin... ANTON. O ... inte vidare?!
Eräänä iltana kun Jakke tuli työstä kotiin, alkoi äiti Jaken kanssa haastella. "Oletko sinä ajatellut elämääsi eteenpäin ensinkään?" sanoi äiti. "Mitäpä minä siitä ajattelisin", sanoi Jakke. "Ajatteles nyt. Talo ei tule emännättä aikaan. Oletkos sitä ajatellut?" huomautti äiti. "Onhan minulla äiti, mitä minä semmoisista huolehtisin", tuumaili Jakke.