United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juken emännän mieleen kantoi, että he tekevät työtä aivan suotta aikojaan Jaken eduksi, hänellä kun ei ole kuin yksi mies puoleltaan talon työssä, ja heitä on niin monta, ja yhtä kaikki Jakke saa niin ison osan talosta kuin hekin. Jukke koki kaikintavoin torjua eukkonsa mielipiteitä.
Mutta ei kauvan viipynyt, ennen kuin Jaken talous oli paljon edellä Juken taloutta ja tämä kaikki oli Jaken emännän ansio. Eräänä iltana sanoi emäntä Jakelle: "Meidän vaurastumisemme käypi tällä tavalla kovin hitaasti, sillä emme me saa peltoa levenemään niin rohki kuin pitäisi, kun kova korpi ja kannikko on kova vastarinnan tekijä.
"Tarvitsen sitä ansojani kokiessani", sanoi emäntä. "Mitähän siihen luulet panevasi, sammalia kai", ivaili Jakke. "Mihinkä minä sitten lintuja panisin, ellei konttia olisi", arveli emäntä. "Kyllä kai ne linnut, mitä sieltä saat, pysyy hankasessasikin, jos siihenkään mitään tulee", sanoi Jakke. Huolimatta Jaken ivallisesta puheesta niin mitään lähti emäntä.
Kuitenkin väki oli kutsuttu näihin kekkereihin, vaan yksikään heistä ei tullut, sillä he katsoivat Jaken naimapuuhat sydämestään ylön. Tästä tuli anoppi kovin apealle mielin. Yhtenään hän paapatteli ja päivitteli, "kun ihmiset saattavatkin olla niin tylyjä ja tyhmiäkin, etteivät nyt tulleet juomaan kahvikuppia veljensä hääpäivän muistoksi."
Ja niin he voivat matkaansaattaa suurta mieliharmia Jaken nuorelle emännälle. "Oh, ei se tee mitään. Kylläkai vielä leppyvätkin. Sen paremmat pidot, mitä vähemmän väkeä. Juodaan me nyt vaan häitä tänä iltana; huomenna alkaa toinen toimi, sillä silloin täytyy ryhtyä taloudentoimiin", tuumaili nuori emäntä. Sen verran Maija välitti koko sukulaistensa tylyydestä ja ylönkatseesta.
"Onhan Jakke ahkera ja kunnollinen työmies, ja hän tekee työtä niinpaljon kuin me kaikki yhteensä", selitteli Jukke. "Mitä sitten. Mutta kun meidän vanhimmat lapset jo yrittelevat työntekoon ja toiset pian joutuvat, ei silloin Jaken työnteko paljoa merkitse", liverteli eukko. Kuinka se lienee niin ollut, mutta viimein rupesi Jukkekin samalla tavalla ajattelemaan.
Useat kerrat kesässä kantoi hän ne ulos tuultumaan ja tarkastellakseen, olivatko niihin hiiret mitään vikaa tehneet. Jaken talous oli ensimmältä paljon huonommalla kannalla kuin Juken, sillä niin nuhjusmainen ja toimeton mies kuin Jakke oli, ei hän päässyt vaurastumaan, vaikka kyllä koki tehdä työtä kahden edestä.
Aatoksissaan hän piti ansain alla marjaisia puolanmarjanvarsia ja piti katosten alustat lumesta puhtaina. Niihin linnut mielellään menivät ruokaansa hakemaan, vaikka saivatkin siellä usein surmansa. Olipa soma katsoa, kun emäntä puki Jaken takin päällensä, köytti sen vyötäisistään kiinni, pisti kirvesnalkin vyönsä alle, hyppäsi suksille ja alkoi mennä vilistää metsään.
Eräänä iltana kun Jakke tuli työstä kotiin, alkoi äiti Jaken kanssa haastella. "Oletko sinä ajatellut elämääsi eteenpäin ensinkään?" sanoi äiti. "Mitäpä minä siitä ajattelisin", sanoi Jakke. "Ajatteles nyt. Talo ei tule emännättä aikaan. Oletkos sitä ajatellut?" huomautti äiti. "Onhan minulla äiti, mitä minä semmoisista huolehtisin", tuumaili Jakke.
Se kumma nähtiin nyt, että Jakke oli kyläreissullaan yötä, jota ei oltu koskaan ennen nähty. Aamulla kuiskailtiin talonväen kesken, että Lampelan Jaken ja Lammin Maijan oltiin nähty iltamyöhän kahden kesken istuvan pellonpientareilla ja tuumailevan keskenään. Talon ovisängyssä oli Jakke maannut sitten yönsä ja aamulla lähtenyt kotiinsa. Joku sana tuosta tytöstä.