United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Enkö minä sinulle, mokoma, jo ennakolta sanonut, että tältä tytöltä käypi laatuun vaikka minkälainen työ." "Mutta nyt meiltä loppuu tuoreen lihan syönnit", sanoi Jakke eräänä iltana. "Miksikä niin?" "Onhan nyt jo lumi maassa, ettei enään voi lintuja pyytää." "Ei siinä ole mitään perää.
"Eihän tässä ole mitään, köyhyys vaan ahdistelee joka puolelta", ilmoitteli Jakke. "Aivanhan sinä joutavia puhut. Eihän kaikilla ole tämmöistäkään pesäpaikkaa elämäänsä alotellessa", vakuutteli emäntä lohduttavaisesti. "Paljon on vailla.
Se kumma nähtiin nyt, että Jakke oli kyläreissullaan yötä, jota ei oltu koskaan ennen nähty. Aamulla kuiskailtiin talonväen kesken, että Lampelan Jaken ja Lammin Maijan oltiin nähty iltamyöhän kahden kesken istuvan pellonpientareilla ja tuumailevan keskenään. Talon ovisängyssä oli Jakke maannut sitten yönsä ja aamulla lähtenyt kotiinsa. Joku sana tuosta tytöstä.
Kun Jakke tuli kotiin illalla, ei hän ollut silmiään uskoa, kuinka oli mahdollista, että emäntä niin jolevasti ajoi hevosta ja vieläpä ennätti melkoisen määrän halkojakin hakata. "Sinä olet toimellinen vaimo", sanoi Jakke ja oli vähällä tarttua emäntään syliksi. Pari kertaa hän jo kohautti käsiään sitä varten, mutta tavallinen juroutensa ja ujoutensa esti hänet siitä.
"Tarvitsen sitä ansojani kokiessani", sanoi emäntä. "Mitähän siihen luulet panevasi, sammalia kai", ivaili Jakke. "Mihinkä minä sitten lintuja panisin, ellei konttia olisi", arveli emäntä. "Kyllä kai ne linnut, mitä sieltä saat, pysyy hankasessasikin, jos siihenkään mitään tulee", sanoi Jakke. Huolimatta Jaken ivallisesta puheesta niin mitään lähti emäntä.
"Tämä poika ei työtä pelkää", sanoi Jakke ja hän oikein hypähteli ja reipasteli. "Kas, vaan eipä uskoisi! ompa lepässäkin tervaa!" sanoi emäntä naurahtaen. Samassa kävi hän ukkoonsa kiinni, pöllyytti, nujuutti ja pyöritteli häntä kelpolailla. Jakke nauraa tuhautteli vaan nokkaansa.
Kiitos korvelle, kun ei rakennus-aineet olleet kovin etäällä. Mitäpä ne joka työnlaadut erikseen selittelee, sillä kyllä uudistalossa työtä löytyy. Summa vaan on, että kyllä ponnistettiin eteenpäin mitä voimissa oli, ja talous parani vähitellen. Jonkun vuoden kuluttua syntyi toinen poika, jolle annettiin nimeksi Jaakko, josta heidän keskuudessaan tuli Jakke.
Eräänä iltana, työstä tultuaan, istui hän tapansa mukaan penkille, viputteli ahkerasti polviaan ja vihelteli jotakin laulun nuottia. "Miksikäs Jakke nyt niin iloissaan on; enpä sinua ennen ole tuommoisena nähnyt?" sanoi äiti sen havaittuaan. "Istukaappa äiti tähän, niin haastellaan vähän", kehoitti Jakke. "Noh", sanoi äiti istuttuaan.
Tästä sai hän ylönkatsetta nuorten miesten puolelta, sillä he katsoivat sitä liialliseksi tungettelemiseksi. Niin tavoin hän sai monenkin vetäytymään itsestään ulommaksi, joka ehkä muuten olisi häneen mieltynyt ja omakseen ottanut. Kun Jakke tuli kotiin, oli hän kappaletta hilpeämpi entistään.
"Kyllä minä pyydän", sanoi emäntä uhraavaisesti. "Sinä!" "Minä." "Noh, oletko sinä sitten tottunut lintuja pyytämään?" "Viisivuotiaasta saakka olen jo lintuja pyytänyt", vakuutti emäntä. "Ja olet saanut... "Ja olen saanut." "Jonkun nokan joskus", sanoi Jakke ikäänkuin vieläkin epäillen. "Tavasta suuria kontillisiakin." "No, jotakin sitä kuulee", sanoi Jakke vähän häpeillen.