Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Ja luonut silmäni alas hiukan häpeillen, kun joku mielestäni silloin hyvinkin tärkeä seikka oli vaatinut minun syrjäpolulle poikkeamaan ja hän samoin hymyillen ojentanut minulle takaisin kantamukseni. Nyt vasta minä tajusin tuon hymyn todellisen tarkoituksen.
"Minä menen ensiksi kirkolle, jossa ihmiset owat osaksi jo kehittyneempiä. Siellä esittelen asiani ja ehkäpä siellä saan alun matkaan; siten toiwon saawani oman kyläläisetkin taipumaan", selitti Heikki. "No, yritä häntä waan ... saattaisipa se menestyä ... enhän minä häntä todestaan..." sanoi waimo peräänantawasti ja ikäänkuin hieman häpeillen äskeistä epäuskoaan.
Viitasen isäntä pyysi hartaasti ja emäntäkin kiitteli sitten, kun vein, ettei isännän itsensä tarvinnut lähteä. Semmoinen vanha miehen kanttura kulkemaan semmoista matkaa... Häneltä olisi mennyt puoliyöhön! Mihin asti sinä veit? kysyi isä. Orihakaan, vastasi Liisa häpeillen sitäkin, että sinne asti. Tohditko sinä ajaa juosten? kysyi isä.
"Kyllä minä pyydän", sanoi emäntä uhraavaisesti. "Sinä!" "Minä." "Noh, oletko sinä sitten tottunut lintuja pyytämään?" "Viisivuotiaasta saakka olen jo lintuja pyytänyt", vakuutti emäntä. "Ja olet saanut... "Ja olen saanut." "Jonkun nokan joskus", sanoi Jakke ikäänkuin vieläkin epäillen. "Tavasta suuria kontillisiakin." "No, jotakin sitä kuulee", sanoi Jakke vähän häpeillen.
Kainostellen, peloissaan ja häpeillen tuli hän, mutta kun minä ojensin hänelle ystäwällisesti käteni, purskahti hän katkeraan itkuun, ja siinä itkimme sitten yhdessä epätoiwon kyyneliä. Kun todellisuus aukeni silmieni eteen, tulin minä paljoa heikommaksi. Myötäänsä tuo toinen istui nyt minun wuoteeni wieressä ja hoiteli minua. Haikealla mielellä kertoeli hän, kuinka kamalasti hänkin on petetty.
Hän alaisena lain on ankaran, jot' armos korkeintaan voi lieventää. Mua uhkas täällä hän ja taistoon vaati; ja tuskin sulta salas paljaan miekan. Jos väliimme et sinä ehtinyt, myös minä syylliseksi tullut oisin ja häpeillen nyt seisoisin sun eessäs. Et hyvin tehnyt. TASSO. Oma sydämeni vapauttaa minut, sinun varmaan myös. Niin on: ma uhkasin ja vaadin, miekan myös vedin.
"No, no, ei se ollut niin pahasti aiottu, kuin se näytti," puheli nuorukainen punastuen ja häpeillen. "Te tiedätte kyllä, vältvääpeli, nuoruuden ja hulluuden." "Senpä-tähden pitääkin juuri koettaa vangita järkeänsä," sanoi Roos.
TASSO. Vain häpeillen mä toistan pyyntöni: mun pian salli saada jäljennös! Vain teos tää nyt mielessä on mulla. Nyt siitä tulkoon, mikä tulla voi. ALFONSO. Sun intosi, sun rientos hyväksyn! Mut, Tasso rakas, jos vain mahdollista, sun ensin vähän aikaa huvikses vapaata maailmaa ois nautittava ja veres virkistettävä.
Kun Jäykkälän isäntä tuli kamariin, kysyi maan-ostaja häneltä: "Tapasitteko talon isännän ulkona käydessänne?" "Noo en", vastasi toinen vähän häpeillen. Samassa tuli talon isäntä huoneesen. "Mitäs toiset miehet sanoivat, aikovatko talon myödä neljään tuhanteen?" kysyi ostaja. "Mietimme siellä, ettemme myö maatamme alle kahdeksan tuhannen", sanoi isäntä.
Hänet tawattuaan ilmoitti hän hänelle, että Antti on jo nyt nöyrempi. Pian oli wieras siellä. "Joko sinun ylpeytesi on nyt nöyrtynyt niin paljon, että mahdat edes oikean puheen antamaan?" sanoi hän tylysti Antille. "Puhukaa waan, Kyllä minä woin kuunnella", sanoi Antti häpeillen.
Päivän Sana
Muut Etsivät