United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rautatien omistajat hankkivat meille kellot ja me kuljemme niiden mukaan. Ennenkuin lähdemme matkalle, astumme erään huoneen läpi tarkastettaviksi. Se on muka siksi, että nähtäisiin, olemmeko me selväpäiset. Mutta meille ei virketa sanaakaan, ja saattaisipa mies päästä läpi, vaikka olisikin vähän pöpperössä.
Sitte hän puusta alas tultuaan ehkä pistäisi lapikas jalassa pienen polkan näiden vaatteiden antajain kunniaksi, saattaisipa vielä lähettää heille vastalahjaksi jonkun pähkinän tai elehvantin hampaan. Pääasia on kuitenkin se, että nämä päiväntasaajan helteisten seutujen herkkusuut tarvitsevat vaatteita paljoa kipeämmin, kuin me kovakorvaiset, uppiniskaiset ja paatuneet suomalaiset.
"Mihinkä Pentti nyt matkustaa noin pyhäwaatteissa?° wirkkoi Wilppu Pentin nähtyänsä. "En tätä etemmäksi, teille on minulla asiaa", sanoi Pentti rohkeasti. "No, mitäpä se olisi?" "Mi Minä rakastan Inkaa " "Sen minä kyllä uskon." "Ja Inka rakastaa minua." "Saattaisipa sekin olla mahdollista." "Minä olen tullut pyytämään Inkaa teiltä ja suostumustanne sekä siunaustanne tulewaan awioliittoomme."
He iloitsiwat, kun heidän kärsiwä lapsensakin iloitsi; he wakuuttiwat hänen paranewan, kun hän itsekin niin wakuutti. Tuostahan se iloinen puhe syntyi, jonka kuulin unen horroksissa ollessani sairaan huoneesta. Woi, woi! Tuo ilo ei ollut pitkällinen. "Jääköhän tuo minun jalkani koukkuun?" kysyi sairas eräänä kertana minulta, ollessamme kahdenkesken. "Saattaisipa niinkin käydä", wastasin hänelle.
Minä tiedän, että Aina tekee waikka mitä, miehensä pelastukseksi; luulenpa niinkin, ett'ei Mikko ole Ainalle puhunut mitään, että hän on niitä keinoja ajatellut ja toiminut, hän ei ole kehdannut ilmoittaa aikeitansa kärsiwälle waimollensa. Siinä syy, jonkatähden ei Aina ole mitään wirkkanut heidän tänne tulostaan", selitti Leena innokkaasti. "Saattaisipa niinkin olla".
Saattaisipa alkumatkasta pitää, jos laukalla laskisi, myönnytteli Ville. Matti nosti tammalleen toisen kapallisen vettä, tällä kertaa vasemmalla kädellään. Pappilan pehtori se kanssa lähtee rautatielle kevätpuoleen, sanoi Ville. Sitä tuntui hokevan ... lähteneekö eli ei. Me lähdemme yhdessä ... pehtori pääsee tatsuunamieheksi, mutta minä lähden muuhun työhön. Mihinkä työhön se Ville?
Saattaisipa pistää päähäni, hiisi vieköön, että minä jonakuna kauniina päivänä lähettäisin kihlasormukseni hänelle takaisin ... niin niin!..." "Arvid, sinun maljasi!" kirkasi luutnantti Mätälin, "kaikkien itsenäisten miesten malja!" "Heidän ystäviensä myöskin!" huusi tuo pieni 'Byron'. "Minä aioin sanoa ystävättärien", kuiskasi hän Eleonoralle, "mutta ei se nyt tässä sopinut, ymmärrätkö?"
»Mikä merkki ja mikä komppania?» virkkoi Qventin. »Te näytätte arvokkailta miehiltä ja vakavilta porvareilta, mutta sieluni kautta joko te olette hulluja tai tahdotte minut saattaa hulluksi.» »Sapperment!» kirosi toinen porvareista. »Saattaisipa tämä nuorukainen itse pyhän Lambertin kiroilemaan!
»Luulet ehkä minun ottaneen sen ylleni vieraiden tähden?» »Kenenkäs sitten?» »Saattaisipa jonkin muunkin tähden sehän se oli minulla sinä päivänä, kun menimme kihloihin. Etkö enää muista sitä, Jakob?» »Erinomaisen kauniisti se käy vyötäisillesi, ei tiukasti ja kireästi, vaan niin joustavan pehmeästi... »Anna olla, Jakob, ei minulla nyt ole aikaa.»
Mutta kun poika kasosi isommaksi ja kun hän rupesi mökin vierasten asioilla juoksemaan ja jotakin puhumaankin, niin havaitsivat vieraat tuossa kuvapatsaan kaltaisessa pojassa jotain elon merkkiä. Saattaisipa kenties hänestä tulla yhtä hyvä ihminen, kuin he itsekin ovat, kun vaan häntä hyvyydellä kohdeltaisiin.