Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Sanotaan hänen ruwenneen ryyppimään waimonsa pahuuden tähden, onkohan siinä perää? jatkoi mummo. 'Ei siinä ole mitään perää', wastasin minä ja pala tahtoi tarttua kurkkuuni. 'Wieläköhän pastori on wirallakaan? uteli mummo yhä.
Kirjeenne, johon niin tylysti wastasin, ei ole kuitenkaan woinut koskaan mielestäni haihtua. Keskelläkin elämän pauhinaa ja tuoksinaa, turmelukseni parhaassa menossakin, soiwat aina waan Teidän waroittawat ja huolehtiwat sananne sydämessäni.
"Sittenpä hänestä on päässyt", kuulin erään wastaawan tuon uutisen kertojalle; silloin käänsin pääni pois heistä ja kiirehdytin hewostani. Nyt pääsimme rauhassa matkustamaan aina tuohon taipaleella olewaan mökkiin asti. Astuimme sisään. "Näittekö mummoa kylällä?" kysyi heti sisään tultuamme mökin eukko, melkein niinkuin hätäilemällä. "Näimme jo taipaleellakin", wastasin. "Mitä!
"Sen sanot leikillä, mutta se saattaa kääntyä todeksi. Uskotko mitä paroni sanoi minulle tänään? Hän sanoi: Iwonen, se ei ole hywä, että linnanwartija niin paljon puhelee. Sen tulee olla äänetön kuin tuo linnan torni. Silloin minä wastasin: paroni, antakaa sitte minulle se awonainen wirka. Olisit kuullut mitä hän wastasi." "Hän sanoi sen luwatuksi toiselle?"
Taipaleenakin?" sanoi eukko ja lääpsähti istumaan penkin tapaiselle. Hän näkyi aawistaneen jotain ja tuo wastaukseni kai wahwisti hänen aawistustansa. "Niin", wastasin minä. "Onko hän kuollut taipaleelle? Ette suinkaan muutoin olisi häntä taipaleella nähneet", kysyi eukko. "Hän oli uupunut tuolle newalle ja kuollut; me löysimme hänet siitä ja weimme kylään", selitin minä.
Silmäsin Kertun kaswoihin: ne oliwat niin rauhaisan ja tyynen näköiset. Ei kummallakaan tahtonut olla sanoja puheen aluksi, kun hiljakseen käwelimme Kertun kotia kohden. 'Joko pian saamme häitä? kysyi Kerttu wiimein. 'Milloin wain sinä tahdot', wastasin hänelle. 'Eihän sinun hääsi ole minun wallassani', sanoi Kerttu.
'Ei hän ole wiralla ja hänen waimonsa on kuollut', selitin mummolle, ikäänkuin illalliseni ja yöpaikkani maksuksi, sillä en itsekään tietänyt, mitä mä hänelle wastasin, niin oli sydämeni täysi. 'Wai niin! Wai ei pastori ole enää wiralla! Paraspa taisi olla rouwallekin, kun kuolema pelasti hänen enempää näkemästä', arweli mummo. Noita keskustellessamme olin syönyt, minkä söin.
Julkisesti tapahtui silloin meidän kihlauksemme. Taasenkin sain minä Agnetalta kirjeen, jossa hän, kuten ennenkin, ilmoitti tulista ja uskollista rakkauttansa, ja kauheaa ikäwäänsä; myös paheksui hän kowin sitä, ett'en ollut wastannut hänen kahta wiimeistä kirjettänsä. Silloin wastasin hänelle, mutta minkälaiseksi tuo wastaus tuli, sen arwannette jo.
Minä sanoin kotipitäjääni nimen. 'Tiedättekö te, kuinka se onneton pastori L m nyt woipi? kysyi mummo minulta. 'Eipä ne woimiset taida kaksinaiset olla', wastasin minä tukehtuneella äänellä, sillä mummon kysymys käwi kipeästi sydämeeni kuin puukon pistos. 'Sääli miestä semmoista. Hän oli lahjakas mies ja sanotaan hänen olewan korkea=oppisenkin ja yhtäkaikki hän elää niin pahasti itseänsä kohtaan.
He iloitsiwat, kun heidän kärsiwä lapsensakin iloitsi; he wakuuttiwat hänen paranewan, kun hän itsekin niin wakuutti. Tuostahan se iloinen puhe syntyi, jonka kuulin unen horroksissa ollessani sairaan huoneesta. Woi, woi! Tuo ilo ei ollut pitkällinen. "Jääköhän tuo minun jalkani koukkuun?" kysyi sairas eräänä kertana minulta, ollessamme kahdenkesken. "Saattaisipa niinkin käydä", wastasin hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät