United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli kuin tulinen nuoli olisi säwähtänyt hänen olentonsa läpi. Hänen oli mahdoton selittää mitä nuo säihkywät silmät hänelle muistuttiwat, ja hän tarwitsi koota ajatuksiansa ennen kuin woi alkaa puheensa. Tämän wähän äänettömyyden ajalla Iwonen astui esiin, ojensi paronille lipun, missä oli wangitsemisen käsky. ja täytännön kertomus.
"Sen sanot leikillä, mutta se saattaa kääntyä todeksi. Uskotko mitä paroni sanoi minulle tänään? Hän sanoi: Iwonen, se ei ole hywä, että linnanwartija niin paljon puhelee. Sen tulee olla äänetön kuin tuo linnan torni. Silloin minä wastasin: paroni, antakaa sitte minulle se awonainen wirka. Olisit kuullut mitä hän wastasi." "Hän sanoi sen luwatuksi toiselle?"
'Kyllä', sanoi hän, 'sen saat oppia ymmärtämään linnassasi. Minä kumarsin ja menin." "Siis se wirka on annettu Iiwanalle!" huudahti Anni, langeten miehelleen kaulaan. Iwonen puristi häntä syliinsä ja sanoa: "tämä ei woi kestää kauan." Silloin kuului kowa jyskytys owessa, ja Iwonen hyppäsi awaamaan. Kaksi polisimiestä talutti wälissään wankia, ja kaikki kolme tuliwat Iwosen eteen.
Ja warmaa on, etteiwät paroni ja Iiwana olisi koskaan tulleet niin kuuluisiksi, jos ei Wiipurilla yhtaikaa olisi ollut Iwostansa. Iwonen oli kuin Wiipurin aamulehti tahi joku pilkkakirwes, ja kun ken kysyi mistä hän oli saanut uutisensa, hän wastasi aina: Punaiselta Lähteeltä, tahi: paronin suusta.
"Hywä neiti Olga", wastasi Iwonen kohteliaasti. "
Hänen paljas nimensä panee heidät wapisemaan, ja, paroni, se on teidän ansionne, että on löydetty sellainen mies." "Siis päätetty. Waroiksi noudatamme Iiwanan, waan sillaikaa woimme alkaa tutkinnon." "Niin minäkin ajattelen." Owi awautui, ja Iwonen weti perässänsä paronin eteen ensimmäisen wankinsa. Meidän täytyy palata wähän takaisin, katselemaan miten Olgan laita oli linnassa.
"Jumalan tähden", huusi Olga, "minä en woi enkä tahdo häntä nähdä." Iwonen nousi seisalleen, meni owea kohti, kiersi awaimen kahdesti ympäri ja pisti sen powelleen. "Nyt menkää, jos tahdotte", sanoi hän Olgalle nauraen. "Woi, woi", huusi Olga puoli nauraen, puoli itkien, ja heittäysi pian herwotonna Annin syliin. Paroni.
Iwonen oli täyttänyt lupansa. Hän oli sulkenut Olgan yöksi pieneen lapsikamariin, missä hän sai rauhassa jäädä omain ajatustensa seuraan. Työläs on arwata mitä tämä haaweksiwa neiti yksinäisyydessään ja uudessa asunnossaan uneksi. Se näkyi waan aamulla, ett'ei hän ollut iloinen. Hänen silmänsä oliwat wähän punaisina, joka näytti hänen itkeneen. Mutta ei mitään pelkoa, jota illalla oli nähty.
"Hahaha!" käwi Iwonen nauramaan. "Woin arwata, että tämä on taas paronin wiisaita laitoksia. Eräs palwelija karkaa Laatokan rannoilta, ja sen he luulewat saaneensa kiinni Wiipurissa. En kummastuisi, jos se olisi paronin oma palwelija, mikä sattui käwelemään Pietarin esikaupungissa." Iwonen läheni wankia, päästi sen silmiltä huiwin ja irroitti sen kädet. "Mitä kummaa näen?
Wiipurissa oli tuskin yhtään perettä, josta Iwosella ei ollut joku tarina tai seikka, joka oli tapahtunut eilen, tällä tai menneellä wiikolla, wiime kuukautena tahi edellisenä wuotena. Iwonen ei ollut sentähden mikään panettelija tahi joutawa tuulen lennättäjä, ei suinkaan, sitä hän ei ollut. Waan se, mitä hän puheli, oli kuitenkin aina jotakin uutta, mitä muut eiwät tienneet.