United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pekka kehotti vielä: "pyydä Lauriltakin joku lohdutuksen pisara murhekalkkisi lievennykseksi". "Enpä minä Lauria siellä tapaakaan", sanoi Anni, vaan silmänsä sanoivat ihan toista. "Ethän vain", vastasi Pekka, "yksi tie, kaksi asiaa".
Anni koitti vetää suutansa nauruun. Viimein päästiin perille. Anni hengitti raskaasti ja valitti, että hänen oli niin kuuma. "Tervetultua Jumalan nimessä", sanoi Lents ja antoi kynnyksellä Annille kättä. Anni katseli häntä kuin outoa muukalaista, mutta yhtäkkiä hän sanoi: "Sinä sentään olet hyvä ja armas ihminen. Sinä sovitat kaikki parhain päin".
Elsa olikin jo varalta lastenkamarissa ja sieppasi Annin ylös ja kiikutti kyökkiin. Siellä olikin pieni Yrjö entiseltä Katrin kanssa tarinoimassa. Kun Yrjö näki Annia tuotavan, sanoi hän: "Antakaa Annillekin päivällistä." "Päivällistäpä kylläkin Anni rukalle, kun nukkui sivu päivällisen", sanoi Katri. Elsa syötti tytön hyväksi ja meni lasten kanssa pihalle.
"Jumala on sentään hyvä", virkkoi Anni viimein hiljalleen. "Kyllä Hän on hyvä", vastasi Lauri. Se oli heidän aamurukouksensa.
Ensi kertaa ei Anni uskaltanut katsoa Lauria silmiin, hän oli hämillänsä aivan kuin Laurikin. Kuva, jota Annin nyt oli piirustaminen esitti nuorta naista kutomassa. Kauan oli kumpainenkin ääneti. "Mitä ajattelette maisteri?" "Muistuu mieleeni Schillerin lause, katsoessani tuota kuvaa." "Mikä niin?" "Tämä": "Kunnia naisten! he kutovat meille Taivahan ruusuja elomme teille."
Hänellä oli sama rehellinen, suora muoto kuin ennenkin, ja hän sanoi: »Anni, me olemme molemmat olleet epäluulossa, olemme uskoneet turhia puheita. Siitä olemme kyllin kärsineet.» Anni itki ja nauroi kysyessään: »Mitä tämä nyt kaikki on? En tiedä, uneksinko vai olenko valveilla.» »Niin se nyt on», vastasi Vilho, »että illalla lähden isäsi kanssa pappilaan kuulutusta ottamaan».
"Annikin on jälleen niin hyvänluonteinen kuin lapsi", vastasi Lents. Petrovitsch pudisti päätänsä ja varoitti Lentsiä olemasta niin äkkinäinen uskossaan, jos hän vielä päivän valoa näkisi: hänen pitäisi käyttää itsensä niin, että Anni joka päivä ja joka hetki etsisi hänen rakkauttansa.
Ken sulkkusorokoissa? Anni sulkkusorokoissa. Ken kultakoltuskoissa? Anni kultakoltuskoissa. Ken suurissa paikoissa? Anni suurissa paikoissa. Ken ruskeissa kengissä? Anni ruskeissa kengissä. Ken sulkkukostoissa? Anni sulkkukostoissa. Ken palttinapaiassa? Kojo palttinapaiassa' Ken kumatsukainalossa? Kojo kumatsukainalossa. Ken majavapuuhkassa? Kojo majavapuuhkassa. Ken sulkkukussakassa?
Hän olisi mielellänsä tälle väelle antanut heidän rahansa takasin, mutta hän ei tahtonut heitä loukata. Hän lausui tämän ajatuksensa Annille sillä välin, kun Anni hätimiten kerkesi hänen kanssaan vaihettaa muutaman sanan. Anni katseli häntä suurin silmin ja sanoi: "Minun isälläni on oikein, kun sanoo, että sinä et ole mikään asiointimies.
"Eipä minulla ole aikaa pilapuheisin teidän kanssanne. Pane päällesi pian ja lähdetään pappilaan." "Kiitoksia paljon, isäntä, meille tekemästänne kunniasta, vaan enhän minä ... tuota ... ole toisen niinkuin ... asiata ratkaisemassa." "Kukas sitten?" kysyi Herpertti aivan kummastuneena. "Anni päättäköön itse. Se on ihan hänen asiansa," vastasi Lauri. "Mitä joutavia?