Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Onko se siis ainakin totta, Asta? Vai olenko tullut hulluksi? Vai uneksinko minä? Niin, jospa se olisikin vain unta! Ajattele, miten suloista, jos minä nyt olisin herännyt! Oh, jospa tosiaan voisin sinut herättää. Miten säälimättömältä vuono näyttää tänään. Se on niin raskas ja horruksissa. Lyijyn harmaa, kellanvälkkeellä, ja kuvastaa kuuropilvet pintaansa.
Puuhaa ja juoksemista kun oli pitkin päivää, jätin minä lahjain käärimisen ystävieni huostaan ja kun minä, kuten kaikki tiedätte, en osaa vaatimattomintakaan runosäettä panna kokoon, tekaisivat he myöskin runosäkeet. Ja siksi on käynyt, niinkuin on käynyt, niin että niin että en koko tänä iltana ole tiennyt, olenko valveilla vai uneksinko.
Elänkö minä vai uneksinko vai mitä? Minä näen hänen, niin! minä näen sinun. Minä en pelkää sinua, minä en pelkää mitään. Minä olen Alroy.° "Puhu, oi puhu! Minä vannotan sinua, mahtava aave, puhu. Koko entisyyden muiston kautta, vaikka se on mielettömyyttä, minä vannotan sinua, anna minun kuulla lapsuuteni säveliä jälleen." "Alroy, Alroy, Alroy!"
Vähän ajan kuluttua hän vaipui taas virvoittavaan uneen, josta vasta seuraavana aamuna heräsi. Oli kolminaisuuden sunnuntai ja kesäkuun aurinko säteili vuorille ja laaksoihin. Kuitenkin kesti kotvan aikaa, ennenkuin Antero toipui tuntoonsa. "Uneksinko vai olenko valveilla?" huudahti hän vihdoin ihmetellen.
»Haa!» hän kiljaisi peittäen silmänsä. »Uneksinko yhä? Olenko yhä vielä kuolleitten parissa?» »Mahtava Hermes et! Olet kyllä kuolevaisen, mutta et kuolleen seurassa. Tunnethan ystäväsi ja orjasi!» Pitkä vaijenta. Vähitellen egyptiläisen suonenvedontapaiset nytkähdykset vähenivät, ja pian hän oli jälleen entinen itsensä.
Hänellä oli sama rehellinen, suora muoto kuin ennenkin, ja hän sanoi: »Anni, me olemme molemmat olleet epäluulossa, olemme uskoneet turhia puheita. Siitä olemme kyllin kärsineet.» Anni itki ja nauroi kysyessään: »Mitä tämä nyt kaikki on? En tiedä, uneksinko vai olenko valveilla.» »Niin se nyt on», vastasi Vilho, »että illalla lähden isäsi kanssa pappilaan kuulutusta ottamaan».
Vihdoin syvästi huokaisten ja otsaansa tarttuen Glaukus kääntyi poispäin, käpertyi kokoon ja mutisi: »Uneksinko yhä vielä?» »Et, Glaukus, olet hereillä. Tämän oikean käden ja isäni pään kautta vannon, että näet edessäsi miehen, joka voi henkesi pelastaa. Kuule! Tiedän, mitä olet tehnyt, mutta tiedän myöskin lieventävät asianhaarat, joista sinulla ei ole aavistustakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät