United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräs oluttehtaan omistaja keksi sen keinon, että hän, heti kun huomasi huonon wuoden tulleen, lähti maakunnasta tehdastansa warten ostelemaan wiime wuoden wiljaa. Hänkin oli kauwan ja usein kuullut puhuttawan Kämälän suurista wiljawaroista. Tämän tähden suuntasi hän suoraan matkansa ensin sinne.
Annan posket läwähtiwät punaisiksi, ja hän painoi silmänsä alas. "Anna", kertoi hän edelleen. "Tunnenko teidät oikein? Olenko kuullut oikein, mitä täällä on minulle kerrottu? Olettehan yksi meidän puoluetta?" Anna säpsähti. "Tunnettehan, mitä wiime aikoina on tapahtunut?
Wiipurissa oli tuskin yhtään perettä, josta Iwosella ei ollut joku tarina tai seikka, joka oli tapahtunut eilen, tällä tai menneellä wiikolla, wiime kuukautena tahi edellisenä wuotena. Iwonen ei ollut sentähden mikään panettelija tahi joutawa tuulen lennättäjä, ei suinkaan, sitä hän ei ollut. Waan se, mitä hän puheli, oli kuitenkin aina jotakin uutta, mitä muut eiwät tienneet.
Jonkun ajan kuluttua lewisi pitäjässä se yhtä outo kuin odottamatonkin uutinen, että wiime pyhänä oli kuulutettu pakkohuutokaupalla myötäwäksi Kämälän maat ja mannut, kilut ja kalut kirjoineen ja karjoineen.
Wiime=mainitut eiwät näkyneet pitäwän mitään lukua elämän kohtaloista; heille näytti olewan sama, oli asiat miten hywänsä. Hywästi tahi huonosti, sama se, sillä he käsittiwät asian siltä kannalta, että se pitää wälttämättömästi niin olla, eikä sitä kukaan ihminen saata parhaalla tahdollaankaan muuttaa toiseksi.
Waan se, jota terweinä emme uskoisi, tulee meille mieluiseksi uskoa silloin kuin warma kuolema on silmiemme edessä ja katsokaa, minä uskon nyt kaikki mitä olen kuullut ja sentähden on nyt toiwoni oh! minun täytyy wähän lewätä niin, minun toiwoni on, että annatte käsky tuoda se kummallinen nainen, jota wiime päiwinä koko sotawäki on ihmetellyt minä aawistan, minulla on warma toiwo hän, hän yksinään woi minun parantaa elkää minulle naurako."
Kun hän tuli kotiinsa, oli hän niin iloisen ja tyytywäisen näköinen, että wäki oikein kummeksui tuota Jaakon päällekinpäin näkywää hilpeyttä, erittäinkin kun hän wiime aikoina oli näyttänyt niin alakuloiselta ja surulliselta. "Mikäs Jaakon on nyt noin iloiseksi tänä päiwänä tehnyt?" sanoi äiti hänelle, kun joutuiwat kahdenkesken kamariin. "Woi äiti-kulta!
He tiesiwät, että kylässä ei ollut monta miestä kotona, kun melkein kaikki oliwat metsässä; sentähden kiirehtiwät he nyt koteihinsa, katsomaan miten siellä asiat owat. Tuota kotiin lähtöä oli Koskelan Jaakko kaikkein innokkain esittelemään, sillä hän oli wiime yönä nähnyt niin kummallista unta, joka teki hänet kowin lewottomaksi ja rauhattomaksi.
"En minä asiaa wielä niin warmana pidä, sillä synti on ihmiseen näppärämpi tarttumaan kuin luopumaan, ja aiwan eri=asia on jotain luwata kuin täyttää", sanoi Juho epäilewästi, mutta kumminkin oli hänenkin mielensä rauhallisempi nyt kuin Mikon wiime kirjettä lukeissaan, jonka osoitti se seikka, ettei hänen ruumiinsa niin wapisnut, eikä silmissään näkynyt kyyneleitä.
"Ei wähääkään." "Kuinka se sitten käwi?" "Mummo seisoi yhtä uskollisesti tawaralaatikkonsa ääressä kuten ennenkin aina wiime kuun loppuun saakka. Pertti oli Helsingissä ja walmisteli itseänsä tutkinnon suorittamiseen. Hän kirjoitteli usein äidillensä ja sanoi paljojen ponnistusten tähden terweytensä hywin heikontuneen.