Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
He eiwät woineet unhottaa Kämälän wieraswaraista pöytää eikä tyttäriä, waikka wielä olisi kymmenen walhetornia pudonnut. Tuo Matin muistuttama wuotawa hinkalo oli aitassa korjattu ja taasen pönöttiwät hinkalot kukkurapäänä wiljaa. Kaikille oudoimmille wieraille näytteli isäntä rikkauksiaan, mahdottoman isoja wiljawarojaan ja taloaan nyt kuten ennenkin.
Mutta eipä heidän tarwinnut lumellesuin jäädä, sillä wankan perinnön jätti poismennyt jälkeensä. Wiisikymmentä maidon antajaa seisoi Jykylän wälkeässä ja siistissä kiwinawetassa ja kahdeksan kiiltokarwaista ja pyöreää hewosta korskui tallissa. Wiljaa seisoi monet aitat ja salwot täynnä ja walmiita rahoja oli tuhansia sekä welkakirjoissa että puhtaana rahana.
Parasta on, että lähden hakemaan wiljaa semmoisista paikoista, joissa ei ole näin isoja warastoita, ehkäpä heillä ei ole kaksinkertaisia pohjia hinkaloissaan", puheli tehtailija edelleen, samassa jätellen kaikki hywästi. Sitten lähti tehtailija pois ja mennessäänkin nauraa kajautteli hän niin makeasti ja raikkaasti, että ilma raikui.
Näiden pohjien päälle pani hän täysinäisistä hinkaloista jywiä sen werran, että ne näyttiwät olewan wiljaa kukkurapäänä. tämä oli Kaaperin wiimeinen taloudellinen parannus. Kun isäntä oli tällä tawoin saanut perheensä ja itsensä siwistämistyön päätetyksi sekä taloutensa ulkoa ja sisältä mieluiseensa ajanmukaiseen woimaan, ruwettiin nyt Kämälässä elämään myötäänsä suurta herras=elämää.
Waraleiwäksi nälkäwuosina owat potakat ja kangasjäkälät kaikkia muita aineita etewämmät. Mahdotoin asia on, terweellistä ruokaa oljista ja petäjän=kuorista saada. Potakat ja muut kaswu=aineet owat lihan tahi kalan kanssa keitettynä terweellisemmät syödä, kun ilman. Kehnowatsaisille, happamelta ja rewäisimeltä waiwatuille on hywä wähemmin kaswin=wiljaa nauttia.
Kun taas katowuosi sattui jospa waikka useampiakin peräkkäin oli talon leipä kuitenkin aina waan yhdenlainen, ei parempi eikä pahempi; sillä heillä oli wiljaa säästössä, jota waaran rinteet ja metsähalmeet oli pakotettu hywinä wuosina antamaan. Se oli säästäwäisyyttä wanhan Suomen tawan mukaan. Wilppu, Rönkkölän talon isäntä, oli jo wähän yli keski=ijän.
Eräs oluttehtaan omistaja keksi sen keinon, että hän, heti kun huomasi huonon wuoden tulleen, lähti maakunnasta tehdastansa warten ostelemaan wiime wuoden wiljaa. Hänkin oli kauwan ja usein kuullut puhuttawan Kämälän suurista wiljawaroista. Tämän tähden suuntasi hän suoraan matkansa ensin sinne.
Hän otti kuormakseen uutisrukiita, saadakseen tarwerahoja, warsinkin kun nyt sai parempia hintoja, kun ei maakunnasta wielä ollut kerinnyt suuremmassa määrässä wirrata wiljaa. Waimonsa ja lapsensa hellästi hywästi jätettyään lähti hän. "Kun palaan kaupungista lähden minä heti keräilemään rahoja lainakirjaston perustamista warten", sanoi Heikki kartanolta lähtiessään.
Useinkin yhtämittaisena jonona kulki siinä matkustajia monet tunnit peräkkäin, wieden kaupunkiin wiljaa, terwoja, puita, woita, parkkeja, ja tuoden sieltä tullessaan suolaa, terästä, rautaa ja minkä mitäkin wälttämättömiä maanmiehen tarpeita. Onhan tiettyä, etteiwät nuo matkustajat malttaneet olla kulkiessaan tuppisuina, sillä pitkän matkan waiwat opettiwat heidät hakemaan ilon itsestänsä.
Ne kaikki seikat yhteensä tekiwät, että Rönkkölä näytti ikäänkuin jonkunmoiselta linnoitukselta. Talossa oli monta aittaa. Useimmat oliwat wiljaa täynnä ja itsekunkin wuoden sato niissä sijoiteltu eri paikkoihin ja laareihin; toisissa aitoissa säilytettiin waatteita ja muuta tawaraa, waan olipa joukossa eräs semmoinenkin, joka ei sisältänyt mitään muuta kuin kiskotuita petäjän kuoria.
Päivän Sana
Muut Etsivät