United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä et ole tähän syypää, eikä lapsi, jolle elämän annat. Tyynny lapsen tähden. Niin lapsi se on kauheaa! Oi Jumala, isä taivaassa. Sinun täytyy levätä, sinun täytyy saada unta ja unhottaa. Niin unta ja unhottaa. Voitpa olla oikeassa. Tiedäthän että sinulle on vuode ruokasalissa. Elise, rakkaani, uskotko, ettet voi koskaan anteeksi antaa? Heikkoudessani oli paljon rakkautta.
Draken otsa kirkastui hänen katsellessaan tytön kasvoja; hän vetäsi hansikkaan vasemmasta kädestään, otti sormestaan kultasormuksen ja lausui Inkerille: Saako tyttärenne vastaanottaa tämän ystävänlahjan merkiksi siitä, että menneet surulliset tapaukset ovat sovitettavissa? Mitä se teitä vahingoittaa, ettei sydämeni voi unhottaa pojan hukkaa?
"Vaikka sinulla olisi enemmän rikoksia kuin sinulla onkaan, niin minä voisin ne kaikki anteeksi antaa, kaikki unhottaa.
Nyt hän makaa polvillaan »Iankaikkisen» edessä ja kiittää häntä, ei siitä, että hän olisi saavuttanut välinpitämättömyyden ja torjunut pois vaaran, vaan siitä, että »Hän jälleen on lahjoittanut minulle autuuden päivän; Hän on sallinut minun nähdä hänet ja puhua hänen kanssaan, jonka nimi on minulle niin kallis, hänen kanssaan, jota en ikipäivinäni voi unhottaa».
Tässä olen koettanut unhottaa ja sovittaa rikoksiani ja tässä on kova ruumiillinen työmme kantanut jo hedelmiä, toimeen-tuloksemme asti. Voi, voi! Vaikea on minun se ilmoittaa, mutta täytyy minun kumminkin sanoa, ett'en saata erota tältä rakkaalta taistelutantereeltani.
Lempisatuni vaalenivat ja kadottivat lumousvoimansa tämän tositapauksen rinnalla. Ja mies, joka ei voinut unhottaa uskotonta rouvaa, joka kadottamisen tuskasta mieletönnä syöksi puutarhojen lävitse, oli siis herra Claudius voiko hän todellakin tuntea mitään niin syvästi? "Rakastaneeko hän vieläkin sitä rouvaa?" keskeytin minä hiljaa äänettömyyden.
Jo on aikaa siitä kun eukon näin, mut en häntä voi unhottaa; hänt' aina ma muistelen mielelläin, ja hän kyllä sen kannattaa. Niin, helmi hän oli se eukkonen ja helmipä kalliskin; jos sietikin naurua hiukkaisen, toki arvoa runsaammin. Aina, taisteluun kun mennen ryntökäskyn ilmoittaa, Ukko Lode sitä ennen harmaan päänsä paljastaa.
Oma rakkauteni rupesi päivä päivältä kiihtymään, ja minä rupesin sitä kiivaammin jouduttamaan lukujani, päästäkseni taas merelle ja, jos mahdollista olisi, siellä unhottaa taipumukseni, sillä mahdotonhan oli minun saada rikkaan kauppaneuvoksen tytär omakseni, vaikka kymmenesti olisin pelastanut hänet hengenvaarasta; olinhan ainoastaan köyhä merimies.
Sillä kauneus ja voima ja viisaus ja suuruus, se on kaikki tyyni tyhjää, joll'ei siinä ole nöyrää sydäntä, joka unhottaa itsensä, antaaksensa kaiken kunnian ainoastaan Jumalalle. Katsokaa, puut ojentavat käsivartensa taivasta kohti, kukat saavat värinsä auringolta ja lintuset laulelevat luonnon ylistysvirttä. Sillä sama ikuinen henki elää ja puhuu meissä kaikissa.
Jos sun unhottaa, Jerusalem, voisin, iäks surkastukoon käsi soittaissaan! Saa tarttua kieleni suuni lakeen, jos hetkeksi häivyt sä muistostain. Tuon sulle, Jerusalem, henkeni takeen: olet korkein riemuni yksin vain! Sa Jahve, Siionin päivää muista, käy Edomin lapsille kostamaan, jotk' kirkui: »Maahan, maahan se suista, alas kaupunki raasta juuriltaan!» Tytär tuomittu, Baabel! Kuormasi karttuu!