United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän tunsi Paavo, ja hänen sydämmensä vavahti, kun hän ajatteli, että Hilja, tämä puhdas, hohtava helmi, oli tykkänään tuleva kenraalinnan johdettavaksi juuri nyt, kun hän alkoi oloansa maailman näyttökentällä.
Rovasti oli niin hyvillä mielin ja lasketteli leikkipuheita. Schyvall oli tänä iltana muuttunut totisuudestaan ihan hilpeäksi, puheli ja veikosteli talonpoikien kanssa; ja rovasti väliin katseli häneen miettivästi, ajatellen kai että olisipa Helmi Valander ja tämä Schyvall sopiva pariskunta hekin.
Ja kun hän näki Santerren katselevan kirjaa äärettömän ihastuneena, sanoi hän: "Rakas ystäväni, kirjansitojani toi sen minulle tänä aamuna, ja minä odotin juuri tilaisuutta saadakseni hämmästyttää teitä sillä. Se on helmi minun kokoelmissani. Mitä sanotte tästä aatteesta?
HELMI. Voi, voi, päästä minut, päästä minut KIRJURI. Sano, tahdotko tulla omakseni? HELMI. Tahdonhan, tahdonhan, mutta KIRJURI. Se on siis totta! Helmi! Morsiameni! Armahani! HELMI. Etkö sinä sitä jo kauan ole huomannut? Luulin että se liiankin selvään olisi tullut näkyviin. Mutta mitä tuosta kumminkaan voi tulla, kun olemme niin köyhiä, ja kun sinun tulevaisuutesi on niin hämärä ja epävarma
Kas tässä, armas: Tää äitini on helmi; ota, armas; Se kätke, kunnes toista kosit naista, Kun Imogen on kuollut. POSTHUMUS. Mitä? Toista? Hyvä taivas, omani vaan mulle anna Ja toisen halauksesta kuolon kahle Mua estäköön! Sulo armas, Niinkuin ma sinuun köyhän itseni Rajattomaksi tappiokses vaihdoin, Niin sinust' aina turhissakin hyödyn.
Helmi pyöritteli sitä käsissään ja koetti tirkistellä sen lävitse, nähdäksensä, mitä erin-omaista tuossa kapteenilla niin mieluisessa pullossa oli. Mutta kun ei hän sillä tavalla saanut mitään selvää, rupesi hän nuuskimaan avonaista pullon suuta. "Kylläpä nyt tiedän mitä täällä on", sanoi Helmi, puistaen pikku nyrkkiään kapteenille ja katsoen kallella päin häntä viehkeästi silmiin.
ROUVA RAMSTEDT. Kysytään nyt, kuinka pian neiti Helmi menee kihloihin? HERRA ORELL. Joko neiti Helmi kuinka pian menee kihloihin? Joko tänä päivänä? ROUVA RAMSTEDT. Vielä tänä päivänä! Ajatelkaas! Vielä tänä päivänä! Mutta jospa hän jo onkin salakihloissa? Kysykääpäs? HELMI. Ei kysytä enää minusta. Kysytään nyt jo muistakin.
Hän meni Antti-maisterin luokse, laski kätensä hänen kaulallensa, lausuen: "kuule, ukkoseni, montako tynnyriä kauroja lähetämme myllyyn?" Antti-maisteri alkoi nauraa, ja huomautti häntä minun läsnäolostani. Helmi, joka nyt oli täydessä naiseellisessa kukoistuksessaan, tervehti minua ystävällisesti ja meni sitten taaskin taloudellisiin puuhiinsa. Minä seisoin siinä elävänä kysymysmerkkinä.
Kun hän oli nälkänsä sammuttanut, jäi hän siihen tyytyväisenä mojottamaan, katseli äitiin ylös, ja hymyili. Mutta äiti ei hymyillyt hänelle vastaan, eikä kääntänyt silmiään häneen. Helmi heitti hetkeksi rinnan irti, katsoi paremmin äitiin ja sanoi »gää», herättääkseen hänen huomiotaan. »Nuku nyt pois», sanoi Alma hiukan kärsimättömästi ja asetti uudelleen rinnan Helmin suuhun.
Minulla ei ole tapana erehtyä. POSTINHOITAJA. Ei, ei, ei se ole mahdollista. Sinä olet pudottanut rahat, siinä kaikki. Olisit lukenut ne, ennenkuin läksit, tyttöseni! HELMI. Ei, kyllä ne ovat minulla vielä tallessa kaikkityyni; sillä 50 pennin sijasta annoitte minulle kokonaista 10 markkaa. POSTINHOITAJA. Kymmenen markkaa! No, kaikkea! Annappas tänne!