Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Miina painoi oven kiinni ja vei Helmin ikkunan luokse. Hän hyssytteli ja koputti ruutua. »Katopa tuonne, katopa tuonne, ai, ai, humma juoksee, herra ihme!» Helmi jäi sitä kummaa katsomaan ja unohti surunsa. »Minua on tänään käsketty päivällisille Laganderiin», puhui John ruokasalista, »sinne tulee muiden muassa kaksi valtiopäivämiestä, Hyvärinen ja Pääkkönen.»
Mutta kun täällä ei kukaan osaa sitä konstia. LIISA. Kissa kaikkiakin! Sievään ylös, Helmi neiti! Rouva kutsui. HELMI. Mitä sinne? RIIKKA. No, siihen henkipeliin. Joutukaa nyt, siellä teitä odottavat. HELMI. Ketkä? RIIKKA. Rouva Ramstedt, neiti Törne ja herra Orell LIISA. Käske heitä menemään hiiteen. RIIKKA. Taivas varjele, minäkö uskaltaisin! Tulkaa nyt vaan heti, ei teidän auta kieltäytyä.
Kruunattu saari tää, tää valtain paikka, Tää majesteetin maa, tää Marsin istuin, Eedeni toinen, puoli-paratiisi, Linnoitus, luonnon itsellensä luoma Niin ruttoa kuin sodan kättä vastaan, Tää onnen asutus, tää pienoismailma, Tää helmi, upotettu hopeamereen, Jok' on sen vartijana niinkuin muuri Tai vallihauta, joka kodin suojaa Vähemmän onnellisten kateudelta; Tää Englanti, tää maa, tää pyhä paikka, Emo ja imettäjä kuningasten Suurvoimaisten ja synnylt' yleväin, Jotk' ovat ristin ritareina kuulut Etäälle hautaan saakka, missä lepäs Maailman lunnas, pyhän neitseen poika, Tuoll' uppiniskaisessa Juudan maassa; Tämäkö kallihitten kallis maa, Maineeltaan kallis kautta maailmoiden, Nyt pantataan ma kuolen, kun sen lausun Kuin mikä vuokramaa tai torpantila?
Vaikka olette juur' hempeimmillänne. Herran terttu, noita poskia ja noita silmiä! Enkeliks' teitä luulisi, totta tosiaan. HELMI. No niin! Kas vaan, kuinka se Liisa osaa viekastella. LIISA. Sanokaapas lystin vuoksi: eikö teitä ole vielä kukaan kosinna? HELMI. Tuommoisia nyt kysyttekään. Eikä ole. LIISA. Eikö tosiaan? HELMI. No, ei ole, ei. LIISA. Katsokaapa minua silmiin. No, enkös arvannut!
Hän koki määrätä mitä voi taudin lievitykseksi, mutta yhtäkaikki pysyi kapteeni vuoteella. Helmi oli melkein myötäänsä sairaan vuoteen vieressä, lohduttelemassa ja hoitelemassa häntä. Ei kapteeni tullutkaan hänettä aikaan, sillä kova kaipio tuli hänelle, kun vaan Helmi viipyi enemmän aikaa poissa.
HELMI. Jos lienee ollut niin, jos lienee ollut rotta. LEHTORI VIRTALA. Aivan niin! Rotta se oli! Selvästi siinä ei ole epäilemistäkään. Rotta se oli. NEITI T
Olen, äiti kulta, aikaa jo, ja Helmi sanoi, että osasin oikein hyvin ja lupasi tuoda minulle vesipuoloja, mutta sitten tuli maisteri, eikä Helmi sitte enää olekkaan muistanut antaa puolukoita. Käske Mandaa panemaan tulta pesään. Sitte saapi hän mennä tuomaan sinulle marjoja, ja sinä, saat kutsua maisteria ja siskojasi niitä syömään.
HELMI. Siellä ylhäällä olisi kaikin puolin parempi. ROUVA TALLQVIST. Miksi et sitten tullut sinne, vaikka laitoin hakemaan? HELMI. Niin, kun minulla oli tämä leipominen. ROUVA TALLQVIST. Leipominen! Tyhjiä verukkeita. Sano vaan suoraan: sinä et tahtonut tulla. Ja kyllä minä tiedän, mikä siihen syynä on. Tiedän vallan hyvin. HELMI. Etten usko spiritismiin.
HERRA ORELL. Riippuu neiti Helmistä. Minä puolestani olen valmis. ROUVA TALLQVIST. Mitä sinä viivyttelet, Helmi? Ala joutua! HELMI. Antakaa minun olla poissa, täti. HERRA ORELL. Poissa? Ei millään tavalla. Silloin ovat minun voiman myöskin poissa. HELMI. Kätenikin ovat taikinassa, en minä voi tulla. ROUVA TALLQVIST. Pese ne, lapsi kulta, tuolla uunin luona.
Helmi oli aivan häpeissään, mutta nuoret herrat riensivät ottamaan hänen takkinsa ja Helmi unohti pian tukalan asemansa siitä ilosta, että herrat kilpailivat hänen takkinsa kantamisesta. Kun Luusooriin tulivat, alkoivat he krokettia lyödä ja sitä tehtyänsä vähän aikaa, rupesivat kahvia juomaan, ja sitten leikkivät taas siksi, että oli aika lähteä kotia.
Päivän Sana
Muut Etsivät