United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suokoon Jumala, etten koskaan olis tätä tehnyt. Mikä hulluus minulta, mikä hulluus, jättää herrat ja tulla tänne turvekaton alle! AAPELI. Mutta miksi on morsian niin äänetön? EENOKKI. Tavallinen morsiamen alakuloisuus muuttaessansa miehelään. AAPELI. Ja asiamme ei olekkaan vielä oikein välikappaleellisesti päätetty.
KÅRE. Gunnar'illa ei olekkaan vähintäkään syytä tähän rikokseen, hän on ollut etelässä, matkoillaan; ei, mutta Hjördis, hänen vaimonsa DAGNY. Hjördis!
Tirlititilii vai rouvat, neiti Tilhi keskeytti, eikö täällä muita olekkaan, kuin rouvia! Niin, nyykäytti tähän pikku neiti Peukaloinen, eihän tuo vanha mummo silmälasitta paljoa näe. Suokaa anteeksi, hyvät vieraat, emäntä keskeytti, mummo kottarainen tahtoo puhua. Nyreissään istuivat kaikki neiti-linnut ja kuuntelivat. Kottarainen jatkoi: Kaupungissa minä näin kummimman perheen koko elämässäni.
Hänen onnistui piilopaikastaan tultuaan tavata kuningattaren ensimmäinen kamaripalvelija Holm. "Ette näytä terveeltä, herra everstiluutnantti", sanoi tämä. "Empä todella olekkaan ensinkään terve", vastasi everstiluutnantti, mielessään iloiten onnistumisestaan teeskentelyssä niin hyvin, että hänen kivulloinen näkönsä oli herättänyt huomiota.
Sellainen on minun kohtaloni ollut, ja minä olen vain pelännyt ja vavissut että jos minä joskus tapaisin sen, josta minä olen haaveillut, mitä sitte? Mutta te ... te olette tahtonut repiä ne haaveet hajalleen. Tahdotteko sanoa ettei 'ihannetta' olekkaan?» »Tahdon, sillä me olemme kaikki raukkoja!
En olekkaan hullu enkä tahdo sinuakaan hulluksi tehdä! sanoi Ellen halaten ja suudellen Henrikiä. Viimein tämä kävi liian pitkälliseksi Henrikille. Eräänä päivänä opetustunnin loppupuolella nousi hän yht'äkkiä pöydän äärestä ja katseli Ellen'iä ylenkatseellisella silmäyksellä! Sinä olet tyhmin tyttö, mitä eläissäni olen tuntenut!
Se on niin kaunista, ja minä ymmärrän sinua niin hyvin, vaikken minä osaa itse puhua!» »Niin, kyllä sinä sen ymmärrät ja kyllä sen ymmärtävät kaikki, ettei elämässä muuta kaunista olekkaan ja ettei ihminen muuta varten eläkkään. Ilman sitä ei ole kuin kädet ja työ, ja leipä ja hampaat, mutta kun se ilmestyy, niin kaikki muuttuu.
Minulta se ei joutaisi kirjoittajankaan käsiin, eikä täällä olekkaan ketään ainoata, joka sitä taitaisikaan kirjoittaa'. Papit eivät kehtaa'. Täällä maisin kanteletta ei enään soiteta'. Olen sitä kyllä Ilomantsin puolella kuullut soreastikin soitettavan.
"Vasta panin tulelle ... eikähän tuo myöhäinen vielä olekkaan", vastasi emäntä, Annamari, pirtin perältä, jossa villoja karttasi ja toisella jalallaan pikku Junnun kätkyttä soudatti. "Nälkäpä tuolla tuli..." Isäntä riisui kinttaansa, solmi yhteen ja heitti leipäorren nenään.
"Ei se ole entistään korkeammalla", vastasi emäntä. "Ei suinkaan olekkaan", sanoi Marit. Hän istui vähän aikaa ja katseli ympärillensä. Eräässä kaapissa seisoi muutamia kirkkaita hopeakannuja, ja kirkkaita vatia ja astioita riippui seinällä. "Rikkaan miehen talo tämä näyttää olevan, eikä sitä tarvitse kullata, joka jo kiiltää.