Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Minä, ehkä kyllä maita matkustanut, en kuitenkaan ole' puuttunut kussakaan kuulemaan runolaulun myötä kannelta soitettavan; kukaties Lönnrot taikka Kastrenkin olisivat sitä saaneet kuullaksensa ja jotakin siitä taitaisivat sanoa'. Venäen Karjalassa ei kannelta missään pidetä, mutta Ilomantsin, Suojärven ja Suistamon pitäjissä olen niitä tavannut.
Helsingissä maaliskuulla 1903. Julkaisija. Lähdettyäni keväellä 1845 Kajaanista, al'oin minä Tohtor Lönnrotin neuvon jälkeen, vasta Ilomantsin rajalla hakea runoja. Koitereen järven yli tulin Ilomantsiin ja itään päin matkustain tulin Wenäen rajan yli Lupasalmen kylään.
Minulta se ei joutaisi kirjoittajankaan käsiin, eikä täällä olekkaan ketään ainoata, joka sitä taitaisikaan kirjoittaa'. Papit eivät kehtaa'. Täällä maisin kanteletta ei enään soiteta'. Olen sitä kyllä Ilomantsin puolella kuullut soreastikin soitettavan.
"Mitähän ukkovaari nyt sanoo, kun Katri kuitenkin tuli matkaan", lausui hän kyyneliään niellen ja katosi tumman metsän siimeesen. Koitajoen varsilla Ilomantsin pitäjään salomailla vietetään vielä nytkin, niinkuin ainakin on vietetty, aineellisessa suhteessa hyvin kituvaa elämää.
Sellaisia uppiniskaisia laulajia oli Kivossa Terentei, Lentiirassa Simana ja Wasilei, Klyssinvaarassa Ohvana ja Hotari, ja Troikonniemessä Riiko. Troikonniemestä läksin Si'anvaaran kautta, jossa niinikään oli eräs taipumaton laulaja Jehkima, Suomen puolelle Ilomantsin pitäjään, jonka kirkolle tulin Pahkalammin starovierojen monastiran kautta.
Niinpä oli hän sitä tietä saanut kuulla senkin, että Vatanen muka oli myönyt kontunsakin eräälle Ilomantsin miehelle ja että rahat olivat taskussa. Kukkonen oli puolestaan levittänyt asiasta tietoa pitkin tietä, siten vuorostaan vahvistaen Huttusen puheita.
Enimmän osan tästä kokouksesta olemma vanhoilta vaimoihmisiltä saaneet ja he ovat aina lauluinsa lomaan, uusia muistutellessansa, sanoneet: "kun olisitta tulleet minun tyttöaikoinani, ka silloin niitä olisi keräytynyt; silloin niitä lauleltiin paljoki, vaan unohtuneet ovat jo muistosta, kun nuori kansa niitä ei enää laula, muita omia renkutuksiansa parempana pitäen". Se on Suomen Karjalassa, jossa näitä lauluja nykyaikoina enimmästi lauletaan, ja mainittavimmia siinä kohdassa ovat Lieksan, Ilomantsin, Kiteen, Tohmajärven, Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen pitäjät.
Vedenkantajat pysähtyivät. Harvat oikein ymmärsivät vesiketjun tarkoitusta. "Vesiketjuun, kuulittenkos!" pauhasi Sillfors, mies suuri ja armottoman väkevä. "Taikka minä teille näytän Ilomantsin leimaukset!" Veden kantajat luulivat tuon äkäisen miehen vaativan heitä entistä kiiruummin saamaan vettä ylös, ja paikalla alkoi entinen sekava mylläkkä, kahta kauheampana vaan.
Taas koillisen ja idän puolelta suuren Pielisen takaa näkyi ikäänkuin kesken pauhinan tauvonnut meri: ääretön ala lukemattomia kukkuloita, jotka pistivät päänsä heidän juurilleen levinneen sumuvaipan lävitse. Tämä ala sisälsi Pielisen pitäjään ja osan Ilomantsin kirkon aluetta. Ja vielä kaiken tämän takaa siintivät kaukana Venäjän Karjalan äärettömät erämaat.
Ilomantsin kirkolta läksin taas etelään päin matkustamaan, ja tulin Mel'aselän kylään, jonka lähikylässä Weitsyrjässä tapasin jo ennen mainitun Simana Sissosen sisären Iron. Sieltä menin Korpisel'älle josta Suojärven maantietä myöten matkustin Tolvajärvelle asti ja siitä poikkesin etelään päin matkustain Koivuvaaran, Teronvaaran, Muuvannon ja Semeikan kautta Suojärvelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät