Se minulle jo maistui hyvältä ja teki niin rohkeaksi, että heti sen jälkeen olin valmis ottamaan kylmän ryypyn. Joulun pyhinä tuli Rantasalmelta Kiteen kirkolle pelimannia ja nuoret alkoivat pitää tanssiharjoituksia. Siellä kävin minäkin ahkerasti ja hauskalta se tuntui. Kävi siellä isäntäni tädintytärkin, verevä ja sorja Helu. Hän palveli naapurikylässä enollaan piikana.

Mutta mies vain pysyttelihe muassani, eikä ole tietävinäänkään. Ajatelkaa sitä takkiaista! Nyt se jo selitteli: "Minä olen se entinen Kiteen Haarajärven Ikonen, joka osti tämän Peijonniemen Mäkitalon kahdeksalla kymmenellä tuhannella markalla." Vilkasin taakseni ja olin harmista haleta huomatessani Nissisen pojankin katsovan miten minä nyt kävelin tämän tuhman näköisen ukko runtuksen kanssa.

Mut kukkien alla on aalto niin musta ja mutainen. Sun äänesi milloin se säteilee kuin kirkkahan kiteen särmä ja milloin se haavehin hälvenee kuin nukkuvan nurmen härmä. Sen sointua kuulin ma kummaksein ja se syömeni pohjakan syöpyi, se tuskalla täytti mun tuntehein ja unteni vieraaks yöpyi.

Myös oli Juteini lähettänyt 1 kappaleen kirjaansa Kuopioon kimnaasinopettaja Wegelius'elle, mutta asiasta selkoa otettaissa saatiin tietää, että tämä oli lainannut sen velipuolelleen filosofianmaisteri Fabritius'elle, joka asui Kiteen pitäjässä Kuopion lääniä. Kuopion maaherra sai määräyksen ottaa takavarikkoon sanotun kappaleen.

Mainittu Holmström ei kuitenkaan myöntänyt tilanneensa sanottuja kappaleita mainittua kirjaa, eikä myöskään sellaisia saaneena. Myös oli Juteini lähettänyt 1 kappaleen kirjaansa Kuopioon kimnaasin opettaja Wegelius'elle, mutta asiasta selkoa otettaissa saatiin tietää, että tämä oli lainannut sen velipuolelleen filosofianmaisteri Fabritius'elle, joka asui Kiteen pitäjässä Kuopion lääniä.

Mutta silloin tuli onneksi Kiteen kirkko näkyviin, ja kasakat pysähtyivät erääseen taloon, jonka pihanurmelle minä läähättäen vaivuin pitkälleni. Epäselvästi vain tajusin, kuinka kasakat ympärilläni elämöivät ja kuinka sisältä kuului pelästyneen ja ahdistetun naisväen kirkunaa. Kun olin pahimmasta uupumuksestani hiukan toipunut, nousin istumaan voidakseni tehdä joitakin huomioita.

Tiedätkö sanoa kuinka monta pitäjää on Sorolahden ja Käkisalmen välillä?" "Kiteen, Ruokolahden, Kurkijoen ja Hiitolan pitäjät", vastasin minä. "Se on oikein, sillä minä olen ollut koulumestarina Käkisalmessa. Vaan kuinka sinä olet tänne tullut ja kuinka kauan olet täällä ollut?"

Hoikka kukkaroni sekä vaatteeni kelpasivat venäläisille. Minua sidottiin sitten köysillä käsivarsista, ja sillä lailla sain juosta 1/4 penink. Kiteelle, jossa rovioita valmistettiin, niin ett'en muuta odottanut kuin kuolemaa, mutta Jumalan armon kautta tulin kuitenkin varjelluksi ja vanhalla paidalla varustetuksi. Nyt minua taas kuletettiin hevosten välissä Kiteen kirkolle päin.

Syynä näihin katteini Malmin äkkinäisiin liikkeisiin oli se, että ruhtinas Dolgoruki, sama, joka sitte kaatui Virran sillan tappelussa ja jolle nyt on pystytetty komea muistopatsas, isolla armeijalla hyökkäsi Suomeen Savonlinnan kautta sekä tunki Kerimäkeen asti ja uhkasi jo Kiteen pitäjää.

Sillä minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä synkästä pilvestä, joka nousi Kiteen pitäjän Haarajärven kylästä.