United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Illalla meill' on perhejuhla nyt, Johonka vieraaks olen pyytänyt Mont' ystävääni; joukon lisäks tulkaa Te myös, ja kaikkein tervetullein olkaa. Maan tähtiä tän' yönä mökissään Heloittaa, taivaan tähdet himmentäin.
Isännän nimi-, neidon synnyinpäivä Taas vuoden lopuss' oli joutunut: Mon', onnentoivotuksill' ennättäivä, Ol' Saarelaan jo vieraaks saapunut. Viel' ajoi joku. Ihastus nous suuri, Kun sisään astui reipas maisteri, Porvoosta tullen muuttaimasta juuri, Näät, papin-Jannesta nyt Janne-papiksi.
Ehkä Luoja äänen heikon heidän vuokseen vahvistaa. »Ylös, joukko, yhteistyöhön! Kiinni köysiin joka mies, Kunnes lauhtuu myrskyilma, Kunnes vaaraton on ties! Nyt ei ole riidan aika, Vaan on yhteistoiminnan, Nyt voi surma vieraaks tulla, Viedä uhrit kuoleman!
Vain yhtä puuttuu silmätaito tää: Se muodon kuvaa sydän vieraaks jää. Ne, jotka suosimat on tähtien, Kopeilkoot arvostaan ja kunniastaan, Min', arvon vajaa, piiloss' iloitsen, Ett' arvostaa saan muita ainoastaan. Upeilkoot valtain hellikoimat nuo, Kuin kehäkukka päivän paahtehessa, He itse korskallensa haudan luo, Ja maine menee oikun vaihdellessa.
Sydämmiin autuus valkenee Niiss' ilo, toivo sykkäilee Tuo ilta unhottumaton Ihmisten hyväin tölliss' on. Ja juhlaa kauniimpaa ei näe, Sill' enkel' heille vieraaks' jäi. Mon' talvi meni menojaan, Ma joulu-iltaa katsomaan Sain hyväin mökkiin, se ol' viel', Ja poianpoika asui siell'; Hän alkanut jo harmeta, Ja ruoki takkavalkeella.
Ma pyydän, istukaa! LADY MACBETH. Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran Mit' ihmeyttävimmällä häiriöllä. MACBETH. Kuin näky moinen hämmästyttämättä Vois ohi kiitää kesäpilven lailla? Omalle itselleni teet mun vieraaks, Kun aattelen sun nähnees moisen ilmeen Ja luonnon puna sentään poskes peittää, Kun minun kalpeat on pelvost' aivan. ROSSE. Mink' ilmeen, kuninkaani? LADY MACBETH. Pyydän, vaiti!
Häntä ihailemaan Väkensä purkaa kaupunki; Antonius Valt'istuimellaan torill' yksin istuu, Viheltäin ilmaan, jok' ois sekin mennyt, Jos estänyt ei oisi tyhjän kammo, Cleopatraa katsomaan ja loven luontoon Näin jättänyt. AGRIPPA. Oi, ihmeellinen nainen! ENOBARBUS. Kun maihin laski hän, niin iltaiselle Hänt' Antonius pyysi; hänpä vastas: Parempi tämän tulla hälle vieraaks. Ja kutsun laittoi.
Tuossa on hän: Tuo pikku koru-olento jos osaks Tai kokonaan, ei kapioina muuta Kuin isän viha, miellyttää voi teitä, Hän tuoss' on, viekää. BURGUND. Vastata en taida. LEAR. Puutteineen kaikkineen tuo suvun hyljyn, Vihamme lapsen, vieraaks vannomamme, Myöt'-antimina kirous, tahdottenko Sen ottaa vaiko jättää? BURGUND. Anteeks; moisill' Ehdoill' on vaali turha. LEAR. Jättäkää siis.
Tytöt katselivat haudan päällystä. Reeta alkoi lukea taulusta kirjoitusta, joka loppui näin: Jätti jälkeensä yhden lapsen ja kaksi sisarta. Taulun takana oli virren värsy: Ajalla joll' emme ajattele, tulee meill' tuoni vieraaks' Siihen asti sai hän luetuksi, kun mieli murtui itkuun. Lapset kun näkivät Reetan itkevän, tekivät samoin. Samppa joutui vasta loppuun.
Mut kukkien alla on aalto niin musta ja mutainen. Sun äänesi milloin se säteilee kuin kirkkahan kiteen särmä ja milloin se haavehin hälvenee kuin nukkuvan nurmen härmä. Sen sointua kuulin ma kummaksein ja se syömeni pohjakan syöpyi, se tuskalla täytti mun tuntehein ja unteni vieraaks yöpyi.