United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varmaankin he jok'ainoa tänä iltana ovat sinua sentähden kadehtineet; mitäpä sinua sitten huolettaisi niin vähäpätöinen asia kuin se, että uskollisuutesi minulle rikoit!" Anna huudahti hiljaa ja vavahteli kuin ammuttu metsänriista.
Ikuista uskollisuutta ja rakkautta lupasimme silloin toisillemme, mutta wäärä kunnianhimo sokaisi sinun puhtaan ja wilpittömän sydämesi ja sinä rikoit pyhän lupauksesi; mutta woi sinua, sinä olet murtanut ihmissydämen.
Se oli niinkuin ehdoton nöyrtyminen, semmoinen kuin ihmisen pyytäessä toiselta anteeksi. Niinkuin kapteeni olisi tullut alas siltä korkeudelta, jolle oli noussut Hinkin yläpuolelle, ja sanonut: tunnustan ylemmyytesi! Peittääkseen kapteenin puolesta sitä noloutta, jota tämmöinen nöyrtyminen hänen mielestään täytyi kapteenissa synnyttää, Hinkki sanoi haihduttaen: Saatanatakos sen pullon rikoit!
Meidän ajatuksemme ovat niin kietoutuneet uskontoomme, että sanat tuntuvat kylmiltä ja tyhjiltä, jos niistä karkotan viittauksenkin jumaliimme.» »Jumaliimme!» Apekides mutisi kauhistuen. »Sinähän rikoit heti sopimuksemme.» »Pitäisikö minun sinulle siis puhua vain Isiksestä?»
"Joko nyt suureksi sukenit, äreäksi ärtelihit, rikoit, vaivainen, valasi, söit kuin koira kunniasi, kun sa syrjit syntyäsi, sukuasi suin pitelit? "Ku käski pahalle työlle, kenp' on kehnolle kehoitti? Isosiko vai emosi vaiko vanhin veljiäsi vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri?
»Hänen hautansa nimessä, jonka mielen sinä villitsit, jonka rauhan sinä rikoit, huudan minä sinulle: Sinulla on ihmissielu omallatunnollasi.» »Te olitte hänen luonaan hänen kuolinhetkellään?» Knut kysyi. »En, hän kuoli sanatta ja sakramentitta. Hän ei puhunut mitään ja oli umpimielinen likeisimmilleenkin. Ei kukaan tiedä, miten hän kuoli.» »Mutta minä tiedän.
Impi, muistele valaas, jonka niin miehukkaasti rikoit, riistit sydämmeni mailman kuin halla-yö viljapellon, ja mihin katson, autio on elon tanner ja pimeys vallitsee syvyydessä kylmän meren. Mutta ei! mua vihani kuin valtameren aalto nostakoon taivaan korkeuteen, jossa vallitsevi leimahteleva Kronion.
Huoneeseen tultua alkoi tarkempi tutkinto, siinä ei auttanut syrjäileminen, täytyi seisoa suorana. Jopahan sinä rikoit lupauksesi ja joit siellä, potuutteli Laara. Näytä rahat tänne! Nolona kaivoi Reittu kukkaronsa, josta löytyi ainoastaan muutamia lantteja. Tässäkö ne ovat kaikki? Siinä ne ovat, alkoi Reittu selittää.
Alkoi äiti arvaella, Isoseni surkotella: "Kun tulit kummasti kotihin, Pahasti ison pihalle Suottapa rikoit rekesi, Tahallasi aisan taitoit." Pah' oli Wirossa orjan. Olin orjana Wirossa, Palvelin pakanan maalla; Sain orihin orjuuella, Pitkäjouhen juoksennalla, Harjan liina liikkumalla, Villovarsan valvomalla.
Englannin tähden, rakkaudesta siihen Täss' asetaakan alla hikoilemme. Sun tehtäväsi tämä työmme ois; Mut Englantia rakastit niin vähän, Ett' oikeaa sen kuningasta sorsit, Perimysjohdon rikoit, valtakunnan Ivasit orpoutta, väkivalloin Pilasit kruunun neitseellisen maineen. Nuo, katso, Gottfrid-veljesi on kasvot!