Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Jos edes olisit rakastanut häntä ja tehnyt hänet onnelliseksi, niin minä olisin antanut sinulle anteeksi. "Mutta sinä et rakastanut häntä. Sinä rakastit vain valtikkaa. Sinä teit hänet onnettomaksi. "Vuosien vieriessä näin hänen kuihtuvan rinnallasi sorrettuna ja ilman rakkautta. Sydänjuuria myöten oli kylmyytesi hänet jäätänyt. "Jääkylmän ylpeytesi aiheuttama suru surmasi hänet ennen aikojaan.
Mi-minä, minä tiesin, hän jatkoi katkonaisesti, että sinä rakastit häntä nuoruudessasi. Ja minä tiesin, että hän ... hän rakasti myös sinua. Rouva Sinikka! Ah, hän ... hän oli sinun arvoisesi! Me olimme kaikki rakastuneet häneen. Mu-mutta hän valitsi sinut.
Hautaa sinä rakastit, hauta sun nyt kätkee, vaan hautasi on ... onko mullassa, kirkkomaassa? ei, vedessä aalloissa. Mitkä työt eikö ole yön pimeydessä tehdyt! Mitkä rikokset! Varas kuin hän varastaa, murhamies kuin hän murhaa jokainen valitsee yön. Oi suuri päivä, jona kaikki kaikkivaltiaan suusta kuullaan, jona kaikki tutuksi tulee. Emma! sinun työsi ei jää unohdukseen.
Sitä Liisaa, jota sinä kerran rakastit ja joka myös kerran rakasti sinua niin palavasti, ei ole enää. Hän meni pois samalla kuin sinä hylkäsit minut.» »Herra jumala! Olisinko minä sittenkin tappanut sinut?» »En tiedä. Mutta jos tunnet sen, joka tappoi minut, kysy häneltä, mitä pahaa minä olin tehnyt hänelle!» »Et mitään, et mitään! Pelkkää hyvää, korkeata ja siunattua.» »Miksi hän teki sen siis?
Rakastit synnyinmaatas, missä lepäät, sen kieltä, kansaa, kansan kunniaa. Vaikk' kaikki kiitokset kai nytkin epäät, nyt sentään kaikuu sitä kansa, maa: ei aine, henki Sulle ollut eri, kaikk' kaunis kuului Sulle yhtehen, Sull' oli suomalainen suonten veri, ja sydän suuri, inhimillinen. Siks olet mentyäskin merkki meille, kuink' elon päivänpuolta etsitään.
Sellaisna lausui hän: »En kauan ollut elossa; kauemmin jos oisin ollut, ei paljon pahaa oisi tapahtunut. Jään suita kätköön onnen vuoks, mi verhoo mun säteillään ja minut peittää niinkuin kotelo sisällensä silkkitoukan. Mua paljon rakastit, ja syystä; jäänyt näät maan jos päälle oisin, heelmin eikä vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut.
Ainoastaan Sinun sielusi rakastettu minä tahdon olla! Toisella on paras, pyhin paikka minulla vain ulkonainen eikö niin? Mutta minä en välitä muusta kuin Sinun sielustasi. Jos annat minulle sen, en koko maan päällä pyydä enempää. Oi, jospa saisin varmuuden siitä, ja minä lymyäisin jonnekin maailman nurkkaan, rikkaana rikkaista muistoistani.» »Oli toinenkin, jota Sinä rakastit suuresti!
Nyt sinä syrjään väistyen vastasit: »päivää», ja taitoit tieltäsi leppätertun, joka olisi pakottanut sinua lähemmäksi minun puoltani. Jos sinä rakastit minua, tuskin olisit väistänyt? Mutta jos taas olisit nauranut ja leikkinyt minun kanssani, olisin vielä varmemmin tiennyt, ettet rakasta minua. Rakastitko sinä siis minua, kun väistit ja taitoit sen leppätertun?
Voi, jos tuskaa toivotonta On rintas tuntenut ja sentään petät Sydäntäin tyhjää valhetoiveilla! En petä, jos et sinä vaan mua petä. Mut ennenkuin mä mitään lausun, vastaa, Sä rohkenetko kaikki hyljätä, Jot' ennen kunnioitit, unheen yöhön Kaikk' upottaa, jot' ennen rakastit. Sä kysyt, rohkenenko.
Mikä riemu se koskaan päällä maan on päättynyt kyynelettä? Mikä laps se on matkalle lähtenyt, joka joutunut tääll' ei harhaan? Mikä hyvä se täällä on hyötynyt, joka kuollut ei liian varhaan? Kun ystävän parhaan sa kohtasit, jo aika on hyvästi heittää. Ketä hellimmin tänään sa rakastit, sen huomenna hauta peittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät